AKYS on toimittanut elokuussa 2011 Suomen ulkopoliittiselle johdolle vetoomuksen Palestiinan hyväksymisestä YK:n jäseneksi
Tasavalla presidentti Tarja Halonen
Pääministeri Jyrki Katainen
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Israelin miehittämän Jordan-joen länsirannan osia hallinoiva palestiinalaishallinto perustettiiin alunperin väliaikaiseksi hallinnoksi, kunnes osapuolten välisten neuvottelujen tuloksena saataisiin pysyvä kahden rinnakkain elävän valtion muodostama ratkaisu.
Kun vuosikymmenien aikana rauhanneuvotelut eivät ole edenneet eivätkä johtanee toteuttamiskelpoiseen ratkaisuun lähinnä Israelin joustamattomuuden vuoksi, ja varsinkin kun viime vuosina Israelia on johtanut äärioikeistolainen ja äärinationalistinen hallitus, joka on vain kiihdyttänyt palestiinalaisvaltion edellytysten heikentämistä lainsäädännöllä ja sotilasalueiden ja siirtokuntien laajentamisella, on palestiinalaishallinto päättänyt hakea tukea kansainväliseltä yhteisöltä hakemalla kansalleen valtiollisen itsenäisyyden tunnustamista YK:ssa vuotta 1967 edeltäneiden rajojen mukaisella alueella, Itä-Jerusalem sen pääkaupunkina.
Tämä alue on vain 22 prosenttia historiallisen Palestiinan alueesta, joka vielä vajaa sata vuotta sitten oli suurimmaksi osaksi siellä satoja vuosia asuneiden Palestiinan arabien asuttama.
Viime vuodet palestiinalaishallinto on keskittynyt itsenäisen valtion edellytysten luomiseen kehittämällä alueidensa infrastruktuuria ja hallintoa YK:n, Maailmanpankin, Yhdysvaltojen ja EU:n tuella. Tukijat ovat nyt todenneet näiden edellytysten olevan riittävät oman valtion perustamiseksi. Myös suurin osa maailman valtioista, 122 maata, on jo tunnustanut Palestiinan valtion. Ainoina esteinä valtion syntymiselle ovat Israelin vastustus ja sekä sen kansainvälisen lain ja kansainvälisen yhteisön tavoitteiden vastaiset toimet oman otteensa vahvistamiseksi tulevan palestiinalaisvaltion alueella palestiinalaisväestön kustannuksella.
Jokaisella tilannetta seuraavalle on selvää, että Israelilla ei ole aikomustakaan suostua YK:n päätöslauselmien mukaiseen kahden valtion ratkaisuun ja että se käyttää vaatimuksiaan ”neuvottelupöytään istumisesta” verhona pitkittämään miehitystä tavoitteena luoda tilanne, jossa koko Länsiranta on peruuttamattomasti Israelin hallussa. Tällainen vaihtoehto ei voisi tuoda rauha alueelle eikä turvallisuutta myöskään Israelille muualla kuin rajoittamattoman vallan sumentamissa äärisiionistisissa kuvitelmissa. Voidaankin sanoa, että vaikutusvaltaisten, etupäässä Yhdysvalloissa toimivien etujärjestöjen vaiktuksen ansiosta muutaman miljoonan äärinationalistin ja uskonnollisen fundamentalistin joukko pitää koko maailmaa pilkkanaan, mahdollistaa Israelin kolonilaistisen vallan jatkumisen ja on yhtenä ratkaisevana esteenä Lähi-idän rauhoittamiselle.
Palestiinan kansan YK-jäsenyys ei merkitse miehityksen loppumista ja valtion syntyä, mutta se auttaisi viemään lukkiutunutta rauhankehitystä eteenpäin ja panisi periaatteellisella tasolla voimaan YK:n Palestiinan aluetta koskevat, vuodesta 1947 alkaen tehdyt päätökset. Palestiinalaisten hakemus tulee todennäköisesti käsiteltäväksi YK:n yleiskokouksessa syyskuussa. Vetoamme Suomen ulkopoliittiseen johtoon, että se toimisi vastuullisesti ja asettuisi itsenäisen Palestiinan valtion tunnustavien valtioiden joukkoon. Päinvastainen toiminta merkitsisi YK:n aikaisempien, Suomenkin tukemisten päätösten merkityksen mitätöimistä ja YK:n koko arvovallan murentamista.
Arabikansojen ystävyysseura ry
