AKYS on lähettänyt 13.5.2024 alla olevan kirjeen Tasavallan presidentille ja ulko- ja turvallisuuspoliittiselle ministerivaliokunnalle.
Tasavallan presidentti, ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta
Suomi oli niiden harvojen maiden joukossa, jotka jättivät äänestämättä YK:n yleiskokouksessa Palestiinan valtion täysjäsenyyden edistämistä koskevassa äänestyksessä. Enemmistö EU-maista ja Pohjoismaista tuki päätöslauselmaa. Tukijoihin kuuluivat myös esimerkiksi Viro ja Puola. Suomi ja Ruotsi puuttuivat kuitenkin luonnollisen viiteryhmänsä joukosta.
Tasavallan presidentin ilmoituksen mukaan ratkaisu perustui TP-UTVA:n linjaukseen. Presidentti Stubbin mukaan Suomi pyrkii kaikin tavoin edistämään kahden valtion ratkaisua ja itsenäisen Palestiinan valtion syntyä, mutta Palestiinan YK-jäsenyyden on oltava osa yhdessä sovittua suunnitelmaa, eikä tässä tilanteessa vielä olla.
Jos Israel/Palestiinan täysin kestämätöntä ja näköalatonta tilannetta ei saada muutettua, Gazan sodan kaltaiset katastrofit tulevat jatkumaan hamaan tulevaisuuteen ja voivat eskaloitua laajemmiksi sodiksi. Selitykset, että tässä tilanteessa on kiireellisempiä asioita, kuten tulitauko Gazaan, ja että äänestys oli pitkälle symbolinen, ontuvat. Nimenomaan kärjistyneen kriisin oloissa kansainvälisen yhteisön palestiinalaisten itsemääräämisoikeutta ja todellisen rauhan edellytyksiä koskevan mielipiteen esittäminen on entistä pakottavampaa sekä nykyisen konfliktin päättämisen että vastaavien tulevien konfliktien ehkäisemisen kannalta.
Suomen linja, jonka mukaan palestiinalaisvaltio voi syntyä vain osapuolten välisten neuvottelujen tuloksena, on kestämätön. Osapuolten välinen voimaepätasapaino on niin suuri, että vain kansainvälisen yhteisön voimakas painostus voi saada aikaan tilanteen, jossa ylipäätään on jotakin neuvoteltavaa. Pelkällä odottelulla ja retoriikalla tällaista tilannetta ei synny koskaan. Israelin asenne palestiinalaisia kohtaan on jo ennen 7.10. hyökkäystäkin vain koventunut ja maan anastaminen kiihtynyt, ja palestiinalaisvaltion edellytykset ovat karanneet yhä kauemmaksi. Israelin strategia ei ole “two-state solution” eikä “one-state solution”, vaan “no-state solution”, jossa palestiinalaisten oikeuksien epääminen ja maiden anastaminen viedään loppuun saakka.
EU-parlamentti totesi viime kesäisissä suosituksissaan EU:n ja palestiinalaishallinnon suhteista, että mielekkäät neuvottelut ovat mahdollisia vain, kun molemmat osapuolet ovat yhdenvertaisessa asemassa. Parlamentin mukaan poliittisen tahdon ja kansanvälisen tunnustamisen puuttuminen yhdistettynä Palestiinan vuosikymmeniä kestäneeseen miehitykseen ovat asianmukaisten neuvottelujen esteenä. Suomella olisi ollut tilaisuus antaa osaltaan panoksensa tilanteen parantamiseen, mutta maamme jätti sen käyttämättä.
Kuten YK:n pääsihteeri totesi, 7.10. hyökkäyskään ei tapahtunut tyhjiössä. Jos Lähi-idän kriisi ratkaisun puuttuessa jatkaa kärjistymistään, nekin maat, jotka eivät tee osaansa tilanteen korjaamiseksi, tulevat olemaan historian edessä vastuussa. Edmund Burken toteamus “Kaikki, mitä tarvitaan pahuuden lisääntymiseen, on se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään” pätee myös kansainväliseen politiikkaan.
Jo presidentti Ahtisaari totesi Lähi-idän kriisin olevan maailman huolestuttavin konflikti, jossa tarvitaan rauhaan pakottamista. Suomen on uskallettava olla todellinen rauhanrakentaja. Suomen on terästettävä linjaansa ja liityttävä niiden Euroopan maiden joukkoon, jotka aikovat tunnustaa Palestiinan valtion.
Kunnioittaen,
Arabikansojen ystävyysseura ry
Taina Dahlgren, puheenjohtaja
