Kaukana täältä

Kirjoitan Spotify- musiikkipalveluun hakuasanaksi Palestine. Ruutuun ilmestyy soittolista Palestine Sounds. Siitä on hyvä aloittaa.

Äitini, toimittaja Mariam Leander (aikaisemmin Mirjam Majava, os. Mirja Lundberg) nukkui viime tammikuussa pois 73 -vuotiaana, nopeasti edenneeseen sairauteen.

Äidin viimeisenä iltana kutsuin muutaman ystävän sairaalahuoneeseen juomaan viiniä, kuuntelemaan musiikkia – ja keskustelemaan. Tunnelma oli rauhallinen, äiti unessa lyhyitä hetkiä lukuun ottamatta. Hän nautti suuresti hyvästä musiikista, viinistä, fiksujen ihmisten seurasta, ja yhteiskunnallisista keskusteluista.

Puhuimme vuoteen äärellä myös äidille niin rakkaan Lähi-idän ja erityisesti Palestiinan asioista. Lupasin silloin itselleni, että käyn joskus läpi hänen ihmeellisiltä matkoiltaan kertynyttä aineistoa, runoja, proosakatkelmia, lehtijuttuja ja muistiinpanoja.

Ensimmäinen Lähi-idän retkemme vuonna 1989, pian vanhempien avioeron jälkeen, suuntautui Egyptiin. Kolusimme äidin kanssa Kairon museoita, basaareja, koptilaisia kirkkoja ja hevossiittoloita. Pyramideilla tarjottiin turisteille mahdollisuutta ratsastaa talutettavilla hevosilla. Ratsastuksen opettajanakin työskennellyt äitini huomasi, että yksi hevosista oli upea arabi- rotuinen ori ja maksettuaan hiukan ekstraa hän kiitolaukkasi yksin orilla aavikolle. Huolestunut hevosen vuokraaja oli jo hälyttänyt poliisit paikalle, kun äitini tuli takaisin hevosesta ja aavikosta hurmioituneena.

Olin tuolloin 12-vuotias ja Egyptin ihmeet tekivät suuren vaikutuksen. Kheopsin pyramidin sisällä minulle nousi yllättäen kuume ja hourailin kuin faaraon kirouksen saaneena pari päivää.

Äitini lähti pian pyhiinvaellusmatkalle Israeliin. Olimme liittyneet ortodoksiseen kirkkoon pari vuotta aiemmin. Pyhiinvaellus osui ensimmäisen Intifadan aikaan, ja äiti heräsi tuolloin myös alueen poliittiseen todellisuuteen.

Asuin 90-luvun alun isän luona. Äiti jatkoi matkojaan Lähi-idässä. Ne vaikuttivat toinen toistaan jännittävämmiltä, vaikka en ihan ymmärtänytkään todellisia riskejä. Äiti oli kokenut reissaaja, ja vaikutti selviytyvän tilanteesta kuin tilanteesta. Yleensä hän liikkui yksin. Ehkä hurjimmalta kuulosti ex tempore taksimatka Ammanista Damaskokseen ilman Syyrian viisumia, jonka kuitenkin entuudestaan tuntemattomat ystävälliset matkakumppanit järjestivät rajalla.

Huolimatta kristillisestä vakaumuksestaan, äiti arvosti suuresti Islamin uskoa, samoin kuin muutakin syvällistä elämänviisautta. Hän ei hyväksynyt uskonnoilla perusteltua epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa. Runous oli äidille islamia, kristinuskoa ja muitakin kulttuureja ja elämänkatsomuksia yhdistävä kieli. Omien kokemustensa ja havaintojensa lisäksi hän perehtyi syvällisesti Lähi-Idän historiaan ja poliittisten konfliktien taustoihin.

Äitiä ihmetytti monien kristittyjen osoittama varaukseton sympatia Israelin valtion palestiinalaispolitiikkaa kohtaan. Merkittävä osa järjestelmällisestä sorrosta jo vuosikymmeniä kärsineistä palestiinalaisista on kristittyjä ja he tarvitsisivat kipeästi apua ja tukea uskonsisariltaan ja veljiltään.

Ehkä räikeimpinä epäkohdat näyttäytyivät äidin toiseen Intifadaan, 2000-luvun alussa, ajoittuneella matkalla Betlehemiin. Äitini kirjoitti, kuinka oli kuullut useita kirkon työntekijöitä ja nunnia surmatun. Kristuksen syntymäkirkkoon matkalla olleita nuoria oli ammuttu kirkon edessä olevalle aukiolle. Äidin ollessa kirkon tornissa, alkoivat Israelin armeijan pommitukset, jossa tuhoutui iso osa läheistä sairaalaa.

Hän teki tältä matkalta ottamistaan valokuvista näyttelyn. Lisäksi hän teetti kristuksen syntymäkirkosta ottamistaan kuvista postikortteja, joita myymällä hän pyrki tukemaan palestiinalaisia. Hän halusi tehdä Betlehemin kärsimyksen näkyväksi myös suomalaisessa joulunvietossa.

Erityisen voimakkaan oikeudentunnon omaavalle äidilleni kokemukset palestiinalaisten hädästä olivat lähes ylitsepääsemättömiä. Varjot seurasivat häntä myös Suomeen, jossa katusuluilta ja taistelualueilta otetut kuvanegatiivit katosivat mystisesti valokuvaliikkeestä. Israelin lentokentillä ja muissa turvatarkastuksessa äitini sai kokea usein nöyryyttävää kohtelua.

Äiti valmisteli lyhyempää ajankohtaisjuttua Tel Avivin Euroviisuihin liittyen, ja kokosi aineistoa laajempaa kirjahanketta varten. Valitettavasti molemmat työt jäivät kesken. Tel Avivissa äitini huomioi, kuinka sapattikäytännöt olivat tiukentuneet rajusti verrattuna aikaisempiin vierailuihin. Hän valitteli ekstremismin leviämistä, ja tunnisti hyvin sen vaarat kaikissa lähi-idän uskonnollisissa suuntauksissa.

Puoli vuotta ennen poismenoaan hän vieraili viimeisen kerran rakkailla paikoillaan Gornyn luostarissa, Betlehemissä ja Ramallahissa. Aavikon tuulet puhalsivat hänet täyteen intoa ja toimintaa, vaikka liikkuminen kotimaassa olikin ollut hiukan kankeaa. Hän myös kertoi haluavansa tulla haudatuksi pyhälle maalle, mutta käytännön syistä hänen leposijansa on Helsingin ortodoksisella hautausmaalla.

Äitiä leimasi kyky innostua valtavasti, toisaalta myös aallonpohjat olivat syviä. Lähi-idän rinnalla Vienan-Karjala ja Venäjän luostarit vetivät häntä puoleensa. Äidin isän suku oli Karjalasta kotoisin ja hautapaikka karjalaisten runonlaulajien monumentin vieressä tuntuu sekin kodikkaalta.

Antti Majava

Voit lukea lehden tässähttp://akys.kapsi.fi/wordpress/wp-content/uploads/2020/10/akys-2-20-netti.pdf

Mariam Leander
Mariam Leander
Facebooktwitterpinterestmail

Libanonin totuuden hetki

3. heinäkuuta 2020. Mies kävelee Beirutin Hamran kaupunginosan vilkkaalla pääkadulla sijaitsevan Dunkin’ Donuts ravintolan eteen ja ampuu itsensä kuoliaaksi. Rintaansa hän on kiinnittänyt kopion puhtaasta rikosrekisteristään, johon on kirjoittanut seuraavan katkelman Ziad Rahbanin Ana moush kafer -kappaleesta: En ole syntinen, mutta näkemäni nälkä on synti.

1. elokuuta 2020. Libanonilainen MTV -kanava esittää maan armeijan vuosittaisen juhlapäivän kunniaksi järjestetyn konsertin. Konsertin ohjelmistossa on Majida El Roumin Ya Beirut -kappale, jossa lauletaan vallankumouksen nousevan surun kohdusta. Tämä kielikuva on kuulijoiden yllätykseksi muutettu seuraavaan muotoon: la la la la.

31. elokuuta 2020. Ranskan presidentti Emmanuel Macron saapuu toistamiseen Beirutiin sitten 4. elokuuta satamassa tapahtuneen tuhoisan räjähdyksen. Yli viisikymmentä tuhatta allekirjoitusta keränneessä adressissa pyydetään Libanonin palauttamista Ranskan mandaattivallan alaisuuteen. Johtavien poliitikkojen sijasta Macron haluaa ensimmäiseksi tavata julkisuutta välttelevän Fairouzin – laulajan, jonka musiikin sanotaan olevan ainoa asia maassa, josta kaikki sen kansalaiset pitävät. Suosikikseen artistin tuotannosta Macron nimeää kappaleen Li Beirut. Maan 1975–90 sisällissodasta kumpuavan katkeransuloisen oodin esittämä kysymys siitä, miten viini, leipä ja jasmiini ovat vaihtuneet tuleksi ja savuksi on valitettavan ajankohtainen.

Matkallaan Beirutiin Macronin uutisoitiin viitanneen italialaisen marxistin Antonio Gramscin ajatukseen kriisistä. Gramsci kuvaa kriisiä kammottavana välitilana, jossa vanha jo kuolee, mutta uusi ei vielä pääse syntymään.

Mitä nämä kolme välähdystä Libanonin kesästä 2020 kertovat meille siitä Libanonista, joka kieltäytyy kuolemasta ja siitä, joka kamppailee syntyäkseen? Entäpä siitä pimeästä tilasta, josta maa ja sen kansalaiset löytävät itsensä näin syksyn alla?

Maan taloudellinen vapaapudotus on ollut järkyttävää seurattavaa. YK:n alaisen Läntisen Aasian talous- ja sosiaalikomission (ESCWA) elokuussa 2020 julkaisemien lukujen mukaan maan keskiluokka on kutistunut vuoden takaisesta 30 prosenttia. Köyhyydestä kärsivien osuus maan kansalaisista on noussut 28 prosentista 55 prosenttiin ja äärimmäisestä köyhyydestä kärsivien 8 prosentista 23 prosenttiin. Iso osa libanonilaisista kamppaileekin juuri nyt elämän perusedellytysten turvaamiseksi keskellä hyperinflaatiota. Kuluttajahintaindeksin mittaamien tuotteiden hinnat ovat nousseet 120 prosenttia viimeisen vuoden aikana. Julkisten palveluiden ja turvaverkkojen loistaessa pääasiassa poissaolollaan kasvava köyhyys merkitsee kyvyttömyyttä maksaa yksityisten koulujen ja yliopistojen lukukausimaksuja tai yksityisten sairaaloiden hoitokuluja. Lukuisista sodista ja konflikteista kärsineet vanhemmat ikäluokat ovat menettäneet inflaation takia noin 80 prosenttia varoistaan, joita he mahdollisesti olivat onnistuneet säästämään eläkepäivilleen.

Monet perheet ovat joutuneet tekemään vaikean päätöksen siirtää lapsensa halvempiin huonosti resursoituihin kouluihin. Syyrian kriisin takia monessa koulussa koulupäivät pyörivät jo entuudestaan täysin luokkahuonein useammassa vuorossa. Kaiken tämän päälle sataman räjähdys vaurioitti 163 koulua Beirutissa. Avustusjärjestö International Rescue Committeen (IRC) arvion mukaan yksistään räjähdyksen seurauksena – ottamatta siis huomioon talous- ja koronakriisien vaikutuksia koulujen toimintaan – yksi neljästä lapsesta Beirutissa on vaarassa jäädä ilman koulutusta ja riskissä päätyä luokkahuoneen sijasta töihin. Koska muutoksesta parempaan ei ole merkkejä, yhä useampi jättää hyvästit Beirutin lentokentällä ja liittyy maan jo entuudestaan suureen diasporaan. Surullisempia hyvästejä on jätetty syksyisen Välimeren aallokossa Kyprosta tavoittelevissa ääriään myöten täynnä olevissa ihmissalakuljettajien veneissä. Harva syyttää lähtijöitä luovuttamisesta Libanonin suhteen. Resilienssistä on tullut kirosana.

Lokakuun 17. 2020 tulee kuluneeksi vuosi Libanonin kansannoususta. Vuoden aikana maata hallitseva taloudellispoliittinen eliitti on uudistusten sijaan tehnyt sen, minkä se parhaiten osaa – jarruttanut heikennyksiä omaan asemaansa. Koska tämä arvatenkin kasvattaa entisestään vihaa ja tyytymättömyyttä eliittiä kohtaan, pelon ja sensuurin politiikka on vahvistunut hallinnon suhteessa kansalaisiinsa. Kansalaisia, mielenosoittajia ja poliittisia aktiiveja vastaan käydään yhä kovemmin ottein. Journalistit ovat saaneet tästä osansa niin fyysisen väkivallan, kuin oikeudellisen mielivallan muodossa. Tunnettu journalisti ja julkinen intellektuelli Rami G. Khouri on hiljattain argumentoinut Libanonin menettäneen paljon erityislaatuisuudestaan arabimaailmassa. Kuten monessa alueen valtiossa, nyt myös Libanonissa on vahva vastakkainasettelu militarisoidun valtion ja marginalisoidun kansan välillä. Vaikka tila kriittiselle julkiselle keskustelulle ja siitä kumpuavalle poliittiselle toiminnalle on kutistunut, on se kuitenkin edelleen suurempi, kuin Libanonin sisällissodan päättymisestä vuoteen 2005 jatkuneen Pax Syrianan aikana. Demokraattisia vapauksia ei ole vielä tukahdutettu täysin, mutta nämä ovat yhä muodollisempia. Kansalaisten oikeuksia ja vapauksia koskeva kehitys on huolestuttavaa, mutta kuten Khouri on todennut, vielä on liian aikaista sanoa mihin tämä kehitys maan lopulta vie.

Perustavanlaatuiset muutokset Libanonin poliittiseen ja taloudelliseen järjestelmään – jos ovat edes toteutuakseen – vaativat vuosia, ellei vuosikymmeniä. Jotta prosessi pääsisi edes aluilleen, on taloudellinen vapaapudotus pysäytettävä pian. Maan keskuspankin on arvioitu kykenevän jatkaa peruselintarvikkeiden, lääkkeiden ja muiden oleellisten hyödykkeiden subventointia enää muutaman kuukauden ajan. Jos keskuspankin reservit pääsevät loppumaan, esitetyt dystopiat Libanonia uhkaavasta nälänhädästä ja luisumisesta epäonnistuneeksi valtioksi voivat realisoitua hyvinkin nopeasti.

Apua synkimpien skenaarioiden välttämiseksi on onneksi tarjolla, mutta toistaiseksi maan eliitit eivät ole olleet valmiita siihen tarttumaan. Libanonilla on edelleen hyödyntämättä kansainvälisen yhteisön CEDRE-avustuskonferenssissa sille vuonna 2018 luvatut pääasiassa lainamuotoiset 11 miljardia dollaria. Myös Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) on ilmaissut halukkuutensa lainoittaa Libanonia, mutta keväällä 2020 aloitetut keskustelut organisaation kanssa ovat tällä hetkellä jäissä. Neuvottelut murenivat maan sisäiseen kiistelyyn kriisin vakavuudesta ja viimekätisen maksumiehen roolituksesta koskien pankkien kärsimiä tappioita. IMF:n lainan uskotaan mahdollistavan suuremmat lainat ja investoinnit toisaalta, joiden avulla maan taloutta voitaisiin – ainakin teoriassa – lähteä uudistamaan tuottavammaksi ja kestävämmäksi. Käynnissä on eräänlainen tuijotuskilpailu Libanonin eliitin ja Ranskan edustaman kansainvälisen yhteisön välillä: onko maan eliitti valmis kantamaan romahduksesta seurannutta taloudellista taakkaa ja uudistamaan maata perin pohjin, vai luopuuko kansainvälinen yhteisö uudistusvaatimuksista avun ehtona?

Vuosi 2020 on ollut Libanonissa täysin poikkeuksellinen. Talouskriisin lisäksi maassa on tapahtunut ydinaseluokkaa hipova räjähdys ja myös koronakriisi on kurittanut maata.
Koronatilanne on nyt huomattavasti pahempi kuin kevään ensimmäisen aallon aikana, mutta hallinto näyttää nostaneen kädet ilmaan eikä tartuntoja pyritä hillitsemään tehokkaasti. Viimeistään alkuvuodesta 2021 saanemme osviittaa siitä, mitä tästä kaikesta lopulta seurasi. Kuten niin usein, maassa edelleen asuvilla kansalaisilla ei juuri nyt näytä olevan muuta mahdollisuutta kuin odottaa tuloksia siitä, mitä jossain toisaalla on päätetty heidän elämästään.

Taavi Sundel
Taavi Sundell työskentelee Beirutissa Suomen Lähi-idän instituutin tutkijakoordinaattorina ja valmistelee maailmanpolitiikan väitöskirjaa Helsingin yliopistolle korkeakoulutuksen poliittisesta taloudesta

Kuvateksti tähän

Voit lukea lehden tässä: http://akys.kapsi.fi/wordpress/wp-content/uploads/2020/10/akys-2-20-netti.pdf

Facebooktwitterpinterestmail

Ei EU:n ja Israelin assosiaationeuvostolle

Ulkoministeri Pekka Haavisto

Vuonna 2013 EU:n ja Israelin assosiaationeuvoston korkean tason tapaamiset lopetettiin Israelin siirtokuntapolitiikan luomien poliittisten jännitteiden vuoksi.

Nyt, kun Israel on Arabiemiraattien kanssa tekemänsä sopimuksen yhteydessä ilmoittanut lykkäävänsä suunniteltuja Länsirannan alueliitoksia, EU:n ulkoasiainhallinnossa ja joidenkin EU-maiden ulkoministereiden taholla on pyritty käynnistämään assosiaationeuvoston tapaamiset (ks. raportti israelilaisessa Haaretz-lehdessä). Perusteena on esitetty muun muassa, että nostamalla EU:n ja Israelin suhteet uudelle tasolle Israel voitaisiin houkutella luopumaan alueliitoksista.

Israelin toiminta miehitetyillä alueilla ei kuitenkaan ole muuttunut, ainakaan parempaan suuntaan. Kansainvälisen lain vastainen miehitys, palestiinalaisten oikeuksien ja vapauksien epääminen, asumusten tuhoamiset ja pakkosiirrot, luonnonvarojen ja maiden anastaminen, siirtokuntalaisten väkivalta, mielivaltaiset pidätykset, ylimitoitetun sotilaallisen voiman käyttö, Gazan väestön kollektiivinen rankaiseminen ja muut ihmisoikeuksien ja kansainvälisen lain vastaiset rikokset jatkuvat.

Mielestämme logiikka, että jatkuvasti ihmisoikeuksia rikkovaa toimijaa, joka uhkaa vielä suuremmilla rikkomuksilla, palkitaan siitä, että se luopuisi näistä uhkauksistaan, on tyrmistyttävää ja moraalitonta. Tällaiset käännökset eivät mitenkään edesauta hyväksyttävän ratkaisun saamista alueella, vaan päinvastoin. Muistutamme myös EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen demokratia- ja ihmisoikeuspykälistä, joiden noudattaminen päinvastoin edellyttäisi koko sopimuksen jäädyttämistä.

Tapaamisten aloittaminen edellyttää kaikkien EU-maiden hyväksymistä. Vetoamme Suomen ulkopoliittiseen johtoon, että Suomi vastustaisi suhteiden tason nostamista. Pyydämme myös saada kuulla Suomen ratkaisusta tässä asiassa.

Kunnioittaen,

Arabikansojen ystävyysseura ry
Ilona Junka, puheenjohtaja

Facebooktwitterpinterestmail

Gazan katastrofi estettävä

Ulkoministeri Pekka Haavisto

Israelin miehittämillä alueilla toimivat ihmisoikeusjärjestöt raportoivat Gazan humanitaarisen tilanteen kärjistymisestä entisestään siellä leviävän Korona-pandemian, Israelin saarron tiukentamisen ja Israelin taas aloittamien pommitusten johdosta.1 Oloissa, missä pienelle alueelle ahdettujen kahden miljoonan ihmisen on mahdotonta pitää turvavälejä, polttoaineen jakelun estämisen johdosta ei ole sähköä eikä puhdasta vettä saatavilla eivätkä ihmiset pysty huolehtimaan hygieniasta eivätkä sairaalat toimia, ennen näkemätön inhimillinen katastrofi on kehkeytymässä.

Yhtyen palestiinalaisten kansalaisjärjestöjen hätähuuotoon2 Gazaa uhkaavan katastrofin välttämiseksi pyydämme Teitä olemaan yhteydessä Israelin hallitukseen, EU:n johtoon ja kolleegoihinne ja muistuttamaan Israelia vastuustaan miehittämänsä väestön hyvinvoinnista ja vaatimaan sitä lopettamaan kansainvälisen lain vastainen kollektiivinen rangaistus, ja sallimaan Gazan asukkaiden perustarpeiden edellyttämien tarvikkeiden kulku.

Kunnioittaen,
Ilona Junka
puheenjohtaja, Arabikansojen ystävyysseura ry

Facebooktwitterpinterestmail

Auta palestiinalaisia lapsiperheitä Beirutissa

Kuva: Beit Atfal Assumoudin solidaarisuuskuva räjähdyskatastrofin jälkeen.

Palestiinalaisen Beit Atfal Assumoud (BAS) -järjestön sosiaalityöntekijät auttavat Beirutin kolmen pakolaisleirin lapsia ja heidän perheitään, joiden tilanne on viimeisen vuoden mittaan kiristymistään kiristynyt Libanonin talouskriisin, pandemian ja räjähdyskatastrofin seurauksena.

Kiitos Beirut-keräykseen lahjoittaneille!
Syyskuun lopussa lähetettiin kertynyt avustus 1220 €.

www.akys.fi ja facebook https://www.facebook.com/akystiedotus,
Keskusteluryhmä Arabikansojen ystävyysseura  https://www.facebook.com/groups/386186418097/

 

Facebooktwitterpinterestmail

EU:n toimittava Trumpin/Netanjahun suunnitelman torjumiseksi

Akys toimitti 16.6.2020 mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin. Lehti jätti kuitenkin vanhaan tapaan AKYSin kirjoituksen julkaisematta.


EU:n toimittava Trumpin/Netanjahun suunnitelman torjumiseksi

Israelissa tähän saakka lähinnä vain uskonkiihkoisimman vähemmistön toiveissa ollut miehitetyn Länsirannan siirtokuntien liittäminen osaksi Israelin valtiota muuttui yhtäkkiä valtavirraksi Likud-puolueen johtajan Netanjahun otettua hallituskumppaninsa Gantzin kanssa liitossuunnitelma hallitusohjelmansa keskeiseksi osaksi. Suunnitelmaa on epäilemättä rohkaissut Trumpin “rauhansuunnitelma”, jossa siirtokunnat, koko Jerusalem ja Jordan-joen laakso liitettäisiin Israeliin ja “palestiinalaisvaltio” muodostuisi jäljelle jäävistä Israelin kokonaan ympäröimistä ja kontrolloimista erillisistä maakaistaleista.

Näitä molempia suunnitelmia yhdistää laatijoidensa keinoja kaihtamaton pyrkimys pysyä vallassa ja niiden opportunistinen tarkoitus toimia heidän kannattajakuntansa houkuttimena. Toinen yhdistävä tekijä on niiden syvä ristiriita kansainvälisen lain ja Lähi-idän rauhanpyrkimysten kanssa.

Miehitys ja alueliitokset rikkovat oikeutta itsemääräämiseen, määräystä miehityksen väliaikaisuudesta, kieltoja ottaa alueita väkivallalla, siirtää miehitysvallan väestöä miehitetylle alueelle, käyttää niiden luonnonvaroja ja tuhota miehitetyn omaisuutta, miehittäjän velvollisuutta suojella miehitettyjen henkeä ja hyvinvointia sekä lukuisia YK:n päätöksiä koskien palestiinalaisten oikeuksia ja Israelin velvollisuutta vetäytyä alueilta.

Suunnitelmien toteutuminen huonontaisi palestiinalaisten asemaa ja oikeuksia entisestään, vahvistaisi väkivaltaa kansainvälisten forumien ja lakien vaihtoehtona, johtaisi välttämättömyyteen väkivallan lisäämiselle Israelin taholta ja olisi tuhoisaa paitsi Lähi-idän rauhalle, myös Israelin itsensä demokratialle.

Mitä tekevät EU ja Suomi? Tähän mennessä ainoa näkyvä reaktio on ollut EU:n ulkoasiain korkean edustajan Borrellin lausunto, jonka mukaan alueliitokset “eivät jäisi seurauksitta”. Suomen ulkoministerin vastauksessa asiaa koskevaan eduskuntakyselyyn liitos tulee estää “käymällä asiasta vuoropuhelua”.

Tällaiset lausunnot ovat johdonmukaista jatkoa EU:n toimettomuudelle, jossa retoriikan tasolla miehitys ja siirtokunnat tuomitaan, mutta asiain tilaa muuttavat toimet, kuten Palestiinan valtion tunnustaminen ja siirtokuntien kanssa tehtävän kaupan estäminen, puuttuvat kokonaan. EU:lla on kolmantena osapuolena lain mukainen velvollisuus olla mitenkään avustamatta laittoman tilanteen ylläpitämistä.

EU on tehnyt kosmeettisia rajoituksia kieltämällä siirtokuntien tuotteilta suosituimmuuskohtelun, mutta tällä ei ole merkitystä, koska tuotteilla on edelleen pääsy markkinoille ja alkuperää voidaan häivyttää. Ainoa kansainvälistä lakia kunnioittava ratkaisu olisi estää kauppa kaikkien laittomien siirtokuntien kanssa kokonaan, olivatpa ne Israelin miehittämällä Länsirannalla tai Marokon miehittämässä Länsi-Saharassa. Venäjän miehitettyä Krimin talousrajoitteet saatiin kyllä pikavauhdilla aikaan.

Toiminnallaan EU on koko ajan tehnyt Israelille ymmärrettäväksi, että tosiasiassa esteitä miehitykselle ja alueiden anastamiselle ei ole. Trumpin ja Netanjahun suunnitelman toteudeuttuakin EU tuomitsisi tapahtuneen, mutta vähitellen sopeutuisi tilanteeseen ja kauppa jatkuisi entiseen tapaan, irvokkaimmillaan laajennettunua entisillä siirtokunnilla.

Ovatko Trumpin pelko ja kaupan sujuvuus todella niin isoja asioita, että kansainvälinen laki ja rauhakin voidaan uhrata maailman viimeisen avoimen kolonialismin edessä?

Ilona Junka
Puheenjohtaja, Arabikansojen ystävyysseura ry

Facebooktwitterpinterestmail

Toimintakertomus 2019

Arabikansojen ystävyysseura ry:n (AKYS) toimintakertomus 2019

Yhdistyksen tarkoituksena on edistää Suomen ja arabimaiden kansalaisten ystävällisiä suhteita, puolustaa arabimaiden kansojen oikeutta elää rauhassa, tukea niiden vapauksien ja oikeuksien toteutumista sekä näiden maiden yhteiskunnallista kehitystä ja järjestää toimintaa näiden tavoitteiden puolesta.

Lähi-idässä levottomuudet ja kärsimykset jatkuvat

Syyrian tilanne mutkistui Turkin aloitettua “suojavyöhykkeen” luomisen Syyrian puolelle kurdien hallussa olleille alueille ja Trumpin vedettyä joukot alueelta. Tämä ja Syyrian hallinnon Venäjän tuella aloittamat pommitukset viimeisten kapinallisalueiden valtaamiseksi ovat käynnistäneet uuden pakolaisaallon, missä sadat tuhannet ihmiset pyrkivät epätoivoisesti hakemaan turvaa ja joutuvat elämään epäinhimillisissä oloissa. Kansainvälinen yhteisö seuraa tilannetta toimettomana.
Jatka lukemista ”Toimintakertomus 2019”

Facebooktwitterpinterestmail

Toimintasuunnitelma 2020

AKYSin toimintasuunnitelma 2020

Arabikansojen ystävyysseura jatkaa ja voimistaa työtä rauhan saavuttamiseksi Lähi-itään ja palestiinalaisten oikeuksien turvaamiseksi. Tähän pyritään muun muassa seuraavin tavoin:

  1. Osallistutaan aktiivisesti rauhantyöhön yhteistyössä muiden rauhanasiaa ajavien järjestöjen kanssa niin Helsingissä, Tampereella, Oulussa kuin muuallakin. Jatketaan Palestiina-yhteistyötä mahdollisimman laajasti Palestiina-solidaarisuusjärjestöjen kesken. Pyritään vahvistamaan Suomessa kaikille kuuluvien, loukkaamattomien ihmisoikeuksien kunnioitusta jakamalla oikeaa tietoa pakolaisuuden syistä ja Lähi-idästä kotoisin olevien turvapaikanhakijoiden kotimaiden olosuhteista.
  2. Jatketaan kummitoimintaa ja tarjotaan yhä uusille kummeille mahdollisuutta tulla solidaarisuustyöhön. AKYSin kummitoiminnan vastuuhenkilö auttaa kummeja pitämään yhteyttä Jatka lukemista ”Toimintasuunnitelma 2020”
Facebooktwitterpinterestmail