Tilanne Libanonissa huononee päivä päivältä. Maailmanlaajuisen talouskriisin lisäksi maamme ongelma on korruptoituneet poliitikot, jotka ovat ryöstäneet valtion varat ja jättäneet kansan puille paljaille.
Libanonissa asuvien palestiinalaisten tilanne on vielä maan kansalaisia vaikeampi; siinä missä monet Libanonin kansalaiset ovat voineet muuttaa ulkomaille paremman elämän ja toimeentulon perässä, palestiinalaisilla ei juridisten dokumenttien puutteen vuoksi ole juurikaan mahdollisuuksia saada viisumeita ja oleskelulupia muihin maihin, ja heidän on myös vaikea löytää Libanonissa työtä, josta saisi kunnollisen toimeentulon.
Valuuttatilanne on katastrofaalinen: Libanonin punnan virallinen kurssi on noin 1500 puntaa per 1 USA:n dollari, mutta käytännössä yhdestä dollarista joutuu maksamaan jopa 30 000 puntaa, ja tämä kurssi vaihtelee jatkuvasti eikä sitä voi millään lailla ennakoida.
Polttoaineen, lääkkeiden ja vehnän saatavuus on epävarmaa, ja silloin kun niitä on saatavilla – lähinnä pimeillä markkinoilla – niiden hinnat ovat niin korkeita, että harvalla on niihin varaa. Ukrainan sodan vuoksi monia tuotteita ei ole enää ollut saatavilla lainkaan.
Merkittävä osa Libanonin lääkäreistä ja sairaanhoitajista on lähtenyt ulkomaille paremman toimeentulon toivossa, ja tämä on jättänyt sairaaloiden toimintakyvyn heikoksi. Kun sekä lääkkeistä että henkilökunnasta on huutava pula, apua saavat vain ne, joilla on maksaa kaikesta dollareilla.
Jos tuontituotteita ylipäänsä on saatavilla, niiden mustan pörssin hinta, aina dollareissa, vaihtelee päivästä päivään, ja käytännössä hinnat ovat niin korkeita, ettei suurimmalla osalla kansasta ole niihin varaa. Sähköverkko ei toimi, joten sähköä saadaan vain yksittäisistä dieselkäyttöisistä aggregaateista, silloin kun jostain saadaan ostettua dieseliä, joka tietenkin on hyvin kallista. Tyypillisesti ihmiset saavat koteihinsa sähköä pari tuntia vuorokaudessa, jos heillä on varaa siitä maksaa.
Libanonin talouden kulmakivi oli ennen hedelmien ja vihannesten vienti vauraisiin Persianlahden maihin, mutta tuokin vienti näyttää toistaiseksi loppuneen. Tulevaisuuden suhteen emme ole optimistisia, koska poliittinen epävakaus näyttää jatkuvan ja jatkuvan, eikä maassa ole toimintakykyistä hallitusta.
Libanon tarvitsee ihmeen, ja tuon ihmeen jälkeen kaksikymmentä vuotta, päästäkseen jaloilleen. Rukoillaan, että Libanon ja Libanonissa asuvat palestiinalaiset selviävät.
Kassem Aina oli 2009 Nobelin rauhanpalkintoehdokas (www.socialcare.org)
Kassem Aina Kassemin kirjeen on suomentanut Jussi Sinnemaa
Palestiinalaisella Beit Atfal Assumoud (BAS)-järjestöllä on toimintakeskukset Libanonin kymmenessä pakolaisleirissä. Ne tarjoavat koulutus-, terveys-, kulttuuri- ja sosiaalityön palveluita palestiinalaisperheille, syyrialaisille ja köyhille libanonilaisille. BAS otti 46 vuotta sitten Kassem Ainan johdolla vastatakeen Tell al-Zaatarin leirin tuhossa orvoiksi jääneistä lapsista. BAS on auttanut tuhansien perheiden lapsia palveluillaan ja tarvittaessa hätäaputyöllä.