Viime vuoden joulukuussa Israelissa nousi valtaan uusi Benjamin Netanjahun johtama hallitus, jota on luonnehdittu kovan linjan oikeistolaisimmaksi ja uskonnollisimmaksi koskaan. Hallitus on julistanut: “Juutalaisella kansalla on yksinomainen ja erottamaton oikeus Israelin maan kaikkiin osiin. Hallitus tulee edistämään ja kehittämään Galilean, Negevin, Golanin sekä Juudean ja Samarian asuttamista.” Hallitus on kasattu puolueista, jotka suostuivat liittymään kiistellyn ja rikossyytteiden kohteena olevan Netanjahun johtamaan koalitioon. Israelissa vallitsevasta hengestä kertoo se, että koalition kannatus riitti vaalivoittoon.
Avaintehtävissä on ultranationalistisia siirtokuntaliikkeen johtajia, kuten talousministeri Bezalel Smotrich ja kansallisen turvallisuuden ministeri Itamar Ben-Gvir. Jälkimmäisen puolue on pahamaineisen ja Israelissakin kielletyn palestiinalaisten massamurhaa saarnanneen rabbi Kahanen puolueen reinkarnaatio. Ben-Gvir on vuonna 2007 tuomittu oikeudessa arabivastaiseen rasismiin kiihottamisesta ja juutalaisen aseellisen ryhmän tukemisesta. Häntä ei myöskään aikoinaan huolittu armeijaan, koska hänet arvioitiin mieleltään liian epävakaaksi. Tällaisen henkilön asettamista sisäisen turvallisuuden johtoon Suomen Ulkopoliittisen instituutin asiantuntija Olli Ruohomäki vertasi siihen, että Helsingin poliisi panisi marakatin hoitamaan liikennevaloja.
Jo edellisen, Yair Lapidin “keskustalaisen” hallituksen aikana Israelin armeijan ja siirtokuntalaisten hyökkäykset palestiinalaisia vastaan kiihtyivät. YK:n tietojen mukaan vuonna 2022 siirtokuntalaiset hyökkäsivät ainakin 755 kertaa, kun vuonna 2021 hyökkäyksiä oli 496 ja 358 vuonna 2020. YK:n Humanitaarisen avun koordinoin titoimiston (OCHA) mukaan viime vuonna Israelin asevoimat surmasi Länsirannalla 151 (Palestiinan terveysministeriön mukaan 170) ja haavoitti 9875 palestiinalaista, mikä on eniten vuoden 2006 jälkeen. Näiden lisäksi siirtokuntalaiset surmasivat kaksi henkeä. Kaikki surmatut kahta lukuun ottamatta olivat siviilejä. Surmattujen palestiinalaisten määrän kuukausittainen keskiarvo nousi 57 prosenttia verrattuna vuoteen 2021.
Israelin valtio ja siihen kytkeytyvät instituutiot ohjaavat ja edistävät siirtokuntien laajenemista ja palestiinalaisten maiden anastamista. Palestiinalaisten rakennusten tuhoamiset ovat lisääntyneet dramaattisesti. Vuonna 2017 tuhottuja rakenteita oli alle 500, mutta vuonna 2022 niitä oli 954. Kodittomiksi jäi 1031 henkeä. Rakenteiden tuhoaminen keskittyy Länsirannan C-alueelle, joka muodostaa yli 60% koko Länsirannasta ja missä palestiinalaiset ovat täysin Israelin miehitysvallan valvonnassa. Tuhoamisista noin 82% tehtiin C-alueella ja 15% Itä-Jerusalemissa. Millään alueilla asuvilla palestiinalaisilla ei ole enää oikeutta valittaa korkeimpaan oikeuteen siirtokuntien rakentamisesta.
Tarkkaile, rajoita, tukahduta, estä
Israel valvoo palestiinalaisten kaikkea elämää. Se pitää yllä heidän väestörekisteriään, millä se voi määrätä heidän kansalaisstatuksestaan ja oikeuksistaan, esimerkiksi naimisiin menosta tai matkustamisesta saamaan hoitoa tai tapaamaan perhettään. Israel kerää palestiinalaisten verot ja myöntää niiden tuottoja palestiinalaishallinnolle mielensä mukaan. Tarkastuspisteet, matkustusluvat ja muut valvontakeinot rajoittavat paitsi liikkumisvapautta ja pääsyä työpaikoille, oppilaitoksiin ja sairaaloihin, myös yhteiskunnallista ja poliittista toimintaa. Lupajärjestelmästä puuttuu valitusmahdollisuus ja lupia evätään usein selityksittä. Pitkälle menevä elektroninen valvonta kasvontunnistuksineen kattaa kaiken tietoliikenteen, puhelimen käytön ja liikkumisen.
Israel on säätänyt uudet, Länsirannalle pääsyä koskevat rajoitukset ulkomaan passin haltijoille, joihin kuuluvat myös miljoonat muualla asuvat palestiinalaiset. Säädösten mukaan viisumia ei saa enää rajalla, vaan se on anottava 45 päivää ennen matkaa. Useimmissa tapauksissa alueelle ei myöskään voi enää matkustaa Tel Avivin lentoaseman, vaan ainoastaan rajalla olevien rajanylityspisteiden kautta. ICJP-järjestön (uskontojen välinen neuvosto rauhan ja oikeuden puolesta) raportin mukaan uudistukseen sisältyy “shokeeraavia massavalvontataktiikoita”, joiden avulla Israelin viranomaiset voivat rekisteröidä henkilökohtaista dataa, joka liittyy maavaatimuksiin ja perintöihin sekä miehitetyillä alueilla vierailevien sukulaisten nimiä ja kansallisia henkilötunnuksia. Raportin mukaan kyseessä on ihmisten toisistaan erottamiseen tähtäävä klassinen hajota ja hallitse -taktiikka ja Israelin apartheidin vakiinnuttaminen.
YK:n mukaan Israelin toiminta miehitetyillä alueilla on aiheuttanut humanitaarisia kriisejä, pirstonut Palestiinan taloutta ja estänyt sen kehitystä riistämällä siitä useita terveen toiminnan kannalta välttämättömiä elementtejä, minkä takia siitä on tullut riippuvainen Israelista ja ulkomaisesta avusta, joka taas on vähentynyt jatkuvasti viime vuosina. Vuonna 2022 julkaistun raportin mukaan Israel on entistä tehokkaammin tukahduttanut palestiinalaisten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toimintaa. Raportin mukaan nykyoloissa on mahdotonta saada aikaan kestävää kehitystä. Raportti uskoo tilanteen huonontuvan edelleen, kun jo nyt yli puolet miehityksen alla elävistä palestiinalaisista on humanitaarisen avun tarpeessa. Gazassa kansantuote on 52% alempi kuin se oli vuonna 2005, työttömyysaste on noin 47% ja asukkaista yli 60% elää köyhyysrajan alapuolella.
Palestiinalaisten asemaa ei paranna heidän sisäinen poliittinen tilanteensa. Palestiinalaisalueilla ei ole pidetty vaaleja vuoden 2006 jälkeen, minkä jälkeen Gazaa hallitseva Hamas ja Länsirantaa hallitseva PLO/Fatah ovat kyräilleet toisiaan. Niiden välisten yhteenottojen ja Israelin Hamasiin kohdistuva painostuksen johdosta palestiinalaisilla ei ole toimivaa lainsäädäntöelintä. Länsirannan palestiinalaisalueita hallitaan presidentti Abbasin antamilla asetuksilla. Palestiinalaishallinnon turvallisuuselimet toimivat yhteistyössä Israelin miehityshallinnon kanssa ja kohtelevat ankarasti Fatahin vastustajina ja erityisesti Hamasin kannattajina pidettyjä. Niidenkin on todettu syyllistyneen väkivaltaan, mielivaltaisiin pidätyksiin ilman oikeudenkäyntiä sekä kidutukseen ja muihin ihmisoikeusloukkauksiin.
Netanjahun hallituksen aikana meno entistäkin kovempaa
Vuoden 2023 ensimmäisen neljänneksen aikana YK:n raportin mukaan Länsirannalla purettiin 290 palestiinalaisten rakennelmaa ja häädettiin 418 henkeä, mikä tarkoittaa 48 ja 78 prosentin lisäystä vuoden 2022 vastaaviin lukuihin.
Tammikuussa talousministeri Smotrich sai laajat valtuudet Länsirannan ei-sotilaallisissa asioissa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun koko alueen hallinta on siirrretty sotilashallinnolta siviilihallinnolle, minkä seurauksena ministeri on pystynyt syventämään Israelin läsnäoloa ja lisäämään siirtokuntien rakentamista Länsirannalla. Järjestelyä seurasi yli 7000 uuden siirtokunta-asumuksen hyväksyminen, mikä on suurin määrä koskaan. Helmikuussa hallitus laillisti yhdeksän tähän saakka luvattomina “etuvartioasemina” rakennettua siirtokuntaa. Maaliskuussa Israelin parlamentti kumosi vuonna 2005 laaditun lain, joka peruutti Israelin kansalaisten oikeudet maa-alueisiin Länsirannan pohjoisosassa ja jonka nojalla neljä luvatonta “etuvartiosiirtokuntaa” evakuoitiin. Lain muutos mahdollistaa nyt sen, että israelilaiset voivat hankkia tai hallitus myöntää heille maita alueella. Siirtokuntaliike kaavailee rakentavansa evakuoidut siirtokunnat uudelleen.
Huhtikuun alussa hallitus hyväksyi alussa mainitun turvallisuusministeri Ben-Gvirin aloitteen kansalliskaartin perustamisesta. Ben-Gvirin mukaan kaarti, joka tulisi aluksi olemaan 1850 henkilön vahvuinen, keskittyisi Israelin palestiinalaisalueilla ja Länsirannan vastaisella rajalla tapahtuviin levottomuuksiin. Israelin palestiinalainen kansanedustaja kysyi, “Miksi Israelin valtio, jolla on armeija, poliisi, sotilastiedustelu, Shin Bet, Mossad, kansallinen turvallisuusneuvosto, vankilalaitos, mellakkapoliisi ja Swat-tiimi, tarvitsee vielä kansalliskaartin?”. Vastaus lienee, että sen avulla voidaan murskata palestiinalaisten vastarinta ja mielenosoitukset juutalaisten ääriainesten ja valtion tekemiä maanvaltauksia, kotien tuhoamisia ja häätöjä vastaan. Voidaan vain kuvitella, millaisilla asenteilla varustettuja ja millaiseen toimintaan valmiita kaartiin liittyvät tulevat olemaan.
Hallitus on pyrkinyt muuttamaan myös Israelia mm. alistamalla korkein oikeus poliitikkojen määräysvaltaan. Se johti kuukausia kestäneisiin massamielenosoituksiin. Merkille pantavaa on, että näissä demokratiaa puolustavissa mielenosoituksissa ei ole ollenkaan kyseenalaistettu Israelin palestiinalaisväestöä sortavia lakeja, miehityksestä puhumattakaan. Israelissa yleinen näkemys näyttää olevan, että demokratia ja kansalaisoikeudet koskevat vain juutalaisia. Miehityksen alla elävät palestiinalaiset ovat yksinkertaisesti vihollisia. Lentäjät, jotka demokratian puolustamiseksi kieltäytyivät lentämästä, ovat niitä, jotka “normaalioloissa” tekevät ilmaiskuja Gazaan.
Aseistettujen ja armeijan suojelemien siirtokuntalaisten joukkiot ovat tehneet satoja väkivaltaisia hyökkäyksiä palestiinalaiskyliin tuhoten ja polttaen rakennuksia, autoja ja muuta palestiinalaisten omaisuutta. Joitakin hyökkäyksiä on kuvattu pogromien kaltaiseksi riehunnaksi, joissa on loukkaantunut satoja palestiinalaisia. Israelin vuonna 2021 aloittamat sotilaalliset ratsiat palestiinalaisasutuksiin ovat jatkuneet kiihtyvässä tahdissa. Tänä vuonna huhtikuun loppuun mennessä niissä on saanut surmansa ainakin 96 palestiinalaista, joista 26 yksin Jeninin kaupungissa. Turhautuneiden palestiinalaisten aseellinen vastarinta on lisääntynyt pienten aseellisten ryhmien muodossa Jeninin ja Nablusin seudulla, missä on tiheä siirtokuntakeskittymä. Vastauksena armeijan lähes päivittäisiin rynnäköihin palestiinalaisryhmät ovat ottaneet yhteen Israelin yksiköiden kanssa, tulittaneet tarkastuspisteitä ja surmanneet sotilaita ja siirtokuntalaisia. Väkivallan kierre on loputon.
Netanjahun hallituskumppanit ovat todenneet, että Jerusalemin pyhien paikkojen antaminen Jordanian holhoukseen on ollut virhe, joka tulee korjata. Jerusalemissa väkivaltaisuudet kärjistyivät huhtikuun alussa, kun poliisi rynnäköi kahdesti Al-Aqsan moskeijaan, ampui tainnutuskranaatteja, hakkasi, vahingoitti ja pidätti satoja Ramadanin menoihin osallistuneita palestiinalaisia väittäen, että sinne oli linnoittautunut väkivaltaisia mellakoitsijoita. Todellisia häiriköitä ovat kuitenkin mielenosoituksellisesti temppelin alueelle sopimusten vastaisesti tunkeutuneet juutalaiset ääriryhmät. Israelin poliisi joutui itsekin myöhemmin myöntämään, että se käytti “hieman liikaa” väkivaltaa. France 24:n Israelin kirjeenvaihtaja totesikin, että muualla poliisi turvaa järjestystä ja ihmisten turvallisuutta, mutta Israelissa asia on päinvastoin. Provokatiivinen hyökkäys johti raketti-iskuihin Gazasta ja Libanonin puolelta, joihin Israel taas kerran vastasi pommittamalla Gazaa.
Israelin vankilassa nälkälakossa olleen Khader Adnanin kuolemaa toukokuussa seurasi raketti-iskuja Gazasta, minkä jälkeen Israel pommitti kymmenien lentokoneiden ja helikoptereiden voimalla Gazaa. Seurauksena oli kolmen Islamilainen Jihad-järjestön johtajan ja heidän perheidensä sekä useiden sivullisten kuolema, joukossa lapsia. Hyökkäyksen seurauksena Palestiinan terveysministeriö julisti hätätilan ja käynnisti kansainvälisen hätäkeräyksen. Kun tulitauko julistettiin, ainakin 33 Gazan asukasta oli saanut surmansa.
Myös kristityt hyökkäysten kohteina
Vihamielisyys alueen kristittyä vähemmistöä kohtaan ei ole mitään uutta. Katolisen kirkon Jerusalemin patriarkaatin mukaan Netanjahun hallitus on entisestään vaikeuttanut kristittyjen elämää. Alueen 2000 vuotta vanha yhteisö on joutunut lisääntyvien hyökkäysten kohteeksi, kun hallitus on rohkaissut ääriaineksia, jotka ovat ahdistelleet pappeja ja vandalisoineet kirkkokuntien omaisuutta kiihtyvässä tahdissa. Siirtokuntaliike on hallituksessa olevien kumppaniensa kannustamana tarttunut tilaisuuteen ja alkanut levittää hankettaan kiistellyssä Jerusalemissa. Jerusalemin juutalaistaminen ja siirtokuntaliikkeen maanvaltaaminen kohdistuu jopa Öljymäkeen, yhteen kristikunnan pyhimmistä paikoista, käyttämällä valepukuna hallituksen suunnitelmaa muuttaa Öljymäki kansallispuistoksi.
EU ja Suomi jatkavat silmiensä sulkemista
Palestiinalaisten keskuudessa viimeaikaiset tapahtumat näyttävät The Arab Renaissance for Democracy and Development -järjestön mukaan sytyttäneen laajaa kannatusta saavan uuden Intifadan, joka haastaa vallitsevan poliittisen todellisuuden ideologisen perustan, mukaan lukien neuvottelut miehitysvallan kanssa, koska ei ole mahdollista neuvotella vapautumisesta 56 vuotta kestäneestä rotuerottelusta ja aggressiivisesta koloniaalisesta alistuksesta.
Mitä tekevät Euroopan unioni ja Suomi? Voidaan sanoa, että eivät mitään. EU:n ulkopolitiikan johtaja Josep Borrell esitti maaliskuisessa puheessaan EU-parlamentissa huolensa Israelin siirtokuntien laajenemisesta, kiihtyneistä rynnäköistä Länsirannalla ja pakkohäädöistä Jerusalemissa ja varoitti ekstremismin laajenemisesta. Sen seurauksena Israel yritti estää Borrellin vierailun Israelissa. Kun Israelin ulkoministeri varoitti puhelimessa Borrellia “sekaantumasta Israelin sisäisiin asioihin”, tämä lievensikin äänensävyään ja ilmoitti kyseen olevan pikemminkin “ystävän elämäntavan arvossa pitämisestä”.
Israelin perustamisen 75-vuotispäivänä komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ylisti puheessaan Israelia ja sen saavutuksia, mikä synnytti vastalauseiden myrskyn. Palestiinalaishallinto syytti häntä rasististen kielikuvien käytöstä ja Israelin propagandistisen kertomuksen myötäilystä, joka dehumanisoi palestiinalaisia, vääristelee heidän historiaansa ja kulttuuriaan, pesee puhtaaksi heidän maidensa miehitystä ja kieltää Nakban tapahtumat. Muuten EU:n ja Israelin suhteet, kauppa, yhteiset kehitysprojektit ja tapaamiset jatkuvat entiseen tapaan. Haaretz-lehden kommentaattori Noa Landau kirjoittaa Euroopan yrittävän takertua viimeisillä voimillaan liberaalin demokratian arvoihin, jotka syntyivät vastareaktiona II maailmansodan kauhuihin. Historian ironiaa on, että nyt juutalaisten valtio haastaa täysillä näitä arvoja, mutta EU ja Israel vakuuttavat suhteensa perustuvan “yhteisille arvoille”. Suomi on juuri tehnyt satojen miljoonien ohjuskaupan Israelin kanssa. Puolustusministeri Antti Kaikkonen ilmaisi tyytyväisyytensä “israelilaisen kollegan” kanssa käymiinsä neuvotteluihin. Tämä kollega muun muassa johti vuonna 2008 Israelin hyökkäystä Gazaan, jossa sai surmansa yli 1400 palestiinalaista, mutta Suomen puolustusministeri oli kai mieluiten tästäkin tietämätön. Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola totesikin YLE:n A-studiossa, että valtiot vain toistelevat samaa liturgiaa ja yrittävät elää ikäänkuin konfliktia ei olisi olemassakaan, eivätkä ne ole valmiita tekemään mitään olennaista sen ratkaisemiseksi.
Valonpilkahduksiakin kuitenkin on. EU:n Eurooppa-päivän delegaatio sentään päätti perua vastaanoton Tel Avivissa, koska Israelin edustajana olisi ollut yllä mainittu ministeri Ben-Gvir. Belgia on päättänyt pitää Israelin ja sen laittomat siirtokunnat toisistaan erillään taloudellisissa suhteissaan Israelin kanssa. Belgia on myös vaatinut Israel/Palestiina-tilanteen ottamista yhdeksi aiheeksi EU:n ulkoasiainneuvoston kokouksessa. Tällaisten yksittäisten aloitteiden edistäminen näyttää tällä hetkellä olevan vain kansalaisjärjestöjen ja joidenkin rohkeiden poliitikkojen varassa.
Seppo Rinne