Maailman, erityisesti länsimaiden päättäjien, pitäisi jo viimeinkin valita uusi näkökulma, katsoa asioita palestiinalaisten silmin. Miten olisi pitänyt toimia, jotta tätäkään katastrofia ei olisi päässyt tapahtumaan, ja ennen kaikkea, miten pitäisi nyt alkaa toimia, jotta paheneva väkivallan tie saataisiin loppumaan?
Länsimaiden johtajat ovat ilmaisseet voimakkaan tukensa Israelille sen toimissa Hamasia vastaan. Israel tulkitsee nyt saamaansa tukea niin, että sillä on täysi vapaus rajoittamattomaan väkivaltaan, tuhoamiseen ja näännyttämiseen Gazassa. On mitä todennäköisinta, että kun tämäkin eskalaatio tavalla tai toiselle päättyy, länsimaiden hiljaisella hyväksynnällä palestiinalaisalueilla palataan entiseen menoon vain sillä erotuksella, että palestiinalaisten, erityisesti gazalaisten elämä on entistä katastrofaalisempaa ja toivottomampaa. Jo jonkin aikaa ennen tätä viimeisintä eskalaatiota YK:n asiantuntijat ovat varoittaneet, että Länsirannalla voi olla menossa konkreettinen yritys ottaa Itä-Jerusalemin laittoman anneksaation jälkeen haltuun koko miehitetty palestiinalaisalue. On hyvin mahdollista, että Israel käyttää tätäkin tilaisuutta voimistamaan projektinsa loppuun viemistä, mikä takaisi väkivallan kierteen jatkumisen sukupolvien ajaksi.
Ainoa tie rauhan ja väkivallattoman elämän turvaamiseksi sekä palestiinalaisille että israelilaisille on Israelin saaminen luopumaan siirtokuntakolonialistisesta laajentumishankkeestaan ja palestiinalaisten oikeuksien toteutuminen.
Jo 75 vuotta palestiinalaiset ovat joutuneet elämään oikeudettomina ja maattomina laajentumishakuisen siirtokuntakolonialistisen vallan puristuksessa. Tämä laiton tilanne on jatkunut kansainvälisen yhteisön tyytyessä seuraamaan passiivisena sivusta tai käytännössä antamalla sille tukeaan. Tilanne on johtanut säännöllisiin eskalaatioihin, joista yhtä pahimmista joudumme nyt todistamaan. Euroopan unionia ja sen jäsenmaita on jo kauan arvosteltu siitä, että sanallisen retoriikan lisäksi ne eivät ole tehneet mitään konkreettista Israelin laittoman miehityksen suhteen. Päinvastoin, EU tukee laittomia siirtokuntia sallimalla kaupankäynnin niiden kanssa vastoin omia sääntöjään ja kansainvälistä oikeutta sekä palkitsee Israelia tarjoamalla sille suosituimmuusaseman ja monenlaista yhteistyötä ilman ehtoja. Viimeksi syyskuussa EU:n korkea edustaja Josep Borrell vakuutti Israelin ulkoministerille, että EU haluaa laajentaa entisestään lujaa yhteistyötä Israelin kanssa.
Israel käyttää vallitsevaa rankaisemattomuuden kulttuuria täysin hyväksi. Kahden viimeisen hallituksen aikana siirtokuntien laajeneminen, palestiinalaisten pakkosiirrot ja omaisuuden tuhoaminen sekä siirtokuntalaisten väkivaltaiset hyökkäykset ovat kiihtyneet ennätyslukemiin.
YK:n miehitettyjen palestiinalaisalueiden erityisraportoijan mukaan ihmisoikeustilanne miehityillä alueilla on huonontunut tasaisesti vuoden 1967 jälkeen, pääasiassa kansainvälisen oikeuden karkeiden loukkausten seurauksena, joihin kuuluvat rodullinen segregaatio ja alistaminen miehittäjävalta Israelin toimesta. Sortotoimet, joita kaikkia ei tässä voi ruveta luettelemaan, muodostavat Palestiinan kansaan kohdistetun kollektiivisen rangaistuksen. Erityisraportoija toteaa, että vallitsevan laittoman tilan lopettamiseksi ja palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden toteutumiseksi kolmansien maiden on tehtävä paradigman muutos. Tämä alkaa kansojen itsemääräämisoikeuden perusnormin kunnioittamisesta ja siirtokuntakolonialismin ja apartheidin täydellisen laittomuuden tunnustamisesta. Tähänastinen niin sanottu rauhanprosessi ja sen bilateraaliset yritykset rauhan tekoon ovat osoittautuneet tehottomiksi. Ne eivät ole keskittyneet ihmisoikeuksiin, erityisesti itsemääräämiseen ja ovat laiminlyöneet miehityksen kolonialistiset tarkoitusperät. Rauhanneuvottelut eivät voi onnistua ratkaisematta palestiinalaisten alistettua asemaa ja haastamatta Israelin siirtokuntakolonialistia pyrkimyksiä. Itse asiassa miehityksen lopettamisen ei edes pitäisi olla mikään neuvottelukysymys, koska neuvotteleminen laittomuudesta laillistaa laittoman.
Valtioiden on vaadittava laittoman miehityksen välitöntä lopettamista ja kaiken maan ja resurssien palauttamista palestiinalaisille; YK:n yleiskokouksen tulee laatia suunnitelma Israelin siirtokuntakolonialistisen miehityksen ja apartheid-hallinnon lopettamiseksi; Valtioiden on oltava valmiita turvautumaan tarvittaessa YK:n peruskirjan suomiin diplomaattisiin, taloudellisiin ja poliittisiin toimiin, jos Israel jättää noudattamatta velvoitteitaan.
Jos tällainen muutos saataisiin aikaan ja miehityksen purkaminen alkuun, ei se luonnollisestikaan johtaisi välttämättä heti pysyvään rauhantilaan ja eskalaatioiden uhan loppumiseen. Viholliskuvat, viha ja katkeruus ovat juurtuneet ja levinneet alueella niin syvälle, että niiden juuriminen ei tapahdu hetkessä eikä helposti. Nykyinen tilanne on kuitenkin niin kestämätön ja näköalaton, että politiikan muuttaminen on välttämätöntä. Omasta aloitteestaan päätöksentekijät eivät sitä tee, vaan kansalaisyhteiskunnan on luotava siihen painetta.
Arabikansojen ystävyysseura on jo 1970-luvulta lähtien toiminut itsensä tekemiseksi tarpeettomaksi. Valitettavasti emme edelleenkään voi muuttua tavalliseksi ystävyysseuraksi, vaan meidän on jatkettava ponnisteluja humanitaarisen avun saamiseksi hätää kärsiville palestiinalaisille ja päätöksentekijöiden taivuttamiseksi toimimaan kansainvälisen oikeuden toteutumiseksi alueella. Kehotamme kaikkia ajattelemaan ja toimintaan kykeneviä yhdistymään tämän päämäärän taakse.
Seppo Rinne
Kirjoitus perustuu puheenvuoroon rauhanjärjestöjen
mielenosoituksessa Helsingissä 21.10.2023