Arabikansojen ystävyysseura (AKYS) aloitti lapsikummitoiminnan 1980 luvun alussa palestiinalaisen Beit Atfal Assumoud (BAS) -järjestön kanssa Libanonissa. Vuonna 2014 AKYS laajensi kummiohjelmaa vanhusten tueksi Libanonin pakolaisleireissä. Kummivanhuksia on nyt seitsemässä leirissä 23. Miehiä on 11 ja naisia 12, vanhin on 96-vuotias ja eniten on noin 80-vuotiaita.
Kahden edesmenneen vanhuksen kummit jatkavat tukemalla heidän ikääntyviä vammaisia lapsiaan. Kummivanhuksista kymmenen on ennen vuotta 1948 Palestiinassa syntyneitä ensimmäisen polven pakolaisia. ”He edustavat meille Palestiinaa, siksi meidän on pidettävä heistä huolta”, sanoo sosiaalityöntekijä Fadia Shabaan. BASin vuoden 2022 toimintakertomuksen mukaan tuettuja vanhuksia on jo 55, joten AKYSin aloittama hanke on saanut jatkoa muissa maissa. Vanhuksilla, jotka vuoden 1948 katastrofin (nakban) ajamina joutuivat aikanaan lähtemään elämänmittaiseen pakolaisuuteen Libanonissa, on sydämessään kipeä kaipuu kotipaikoilleen Palestiinassa.
Kaikilla kummivanhuksilla on terveysongelmia, pitkäaikaissairauksia, tapaturmien jälkitiloja, aistivammoja, raskaita menetyksiä. Joillekin on iän karttuessa tullut muistivaikeuksia. Naapurit ovat useilla tuki ja turva, jos omaisia ei enää ole ja YK-järjestö UNRWAn apu on riittämätöntä. BASin sosiaalityöntekijät vahvistavat vanhusten jäljellä olevaa turvaverkkoa yhteisöperusteisen työnsä osana. Beit Atfal Assumoud järjestää kansallisina juhla- ja muistopäivinä tapahtumia, joihin vanhuksia autetaan osallistumaan. Kummien olemassaolo laajentaa vanhusten lohdutusja kannustusverkostoa.
Ruotsalaisen psykologin Frida Johansson Metson mukaan ikääntyvien pakolaisvanhusten hoidossa on osattava tunnistaa traumaoireilu, ettei se peity dementiaoletusten taakse. Traumamuistot eivät laimene, vaan säilyvät dementoituessakin vahvempina kuin tavalliset muistot. Pelottavia muistoja on vaikea hallita ja voimattomuuden kokemus palautuu. Sosiaalityöntekijöiden lempeä apu auttaa herkästi hätääntyviä vanhuksia.
Vanhusten huolto ja vanhustenkeskukset ovat uutta aikaa palestiinalaisleireissä. Perhekulttuurin mukaan on kunnia-asia huolehtia vanhuksista itse. Onneksi keskuksia on alkanut ilmestyä. Usein ne ovat varakkaiden hyväntekijöiden perustamia.
Ahmed, omaishoitaja
Vuonna 1947 syntynyt Ahmed on ollut vauva paetessaan Palestiinan etnisiä puhdistuksia.
”Ahmed huolehtii koko ajan vaimostaan, joka kärsii neurologisesta sairaudesta. Hän siivoaa ja järjestää asiat kotona”, kertoo Beirutin Mar Elias -pakolaisleirin sosiaalityöntekijä Hiam Daabas. Vaimon lääkekulujen kattaminen on vaikeaa. Hyväsydämiset ihmiset avustavat välillä ja YK:n palestiinalaisten avustusjärjestö epäsäännöllisesti. Hiam kertoo, että Ahmad on optimistinen ja liikkuva ihminen ja se pitäå hänet kunnossa sekä henkisesti että ruumiillisesti. Hän kävelee päivittäin ja käy paikallisessa vanhusten keskuksessa. Hän myös osaa ottaa apua vastaan, tulee usein kysymään neuvoja Hiamin tiimiltä.
Riad saa apua naapureiltaan
Riad, entinen taksikuski, on yli seitsemänkymppisenä terveydeltään moniongelmainen ja joutuu usein hätätapauksena sairaalaan. Riad on naimaton eikä hänellä ole sukulaisia. Auttavaiset naapurit ovat maalanneet hänen asuntonsa, antaneet huonekaluja ja sähkövirtaa. Riad on myös opastettu käymään Shatilan vanhusten keskuksessa, jossa hän saa aterioida. Hiamin tiimin huolenpidon ansiosta Riad tuntee olonsa paremmaksi.
Daoud, osallistuja
Shatilan pakolaisleirin kujilla liikkuessa voi tavata herra Daoud Nasserin. Hänellä on paljon ystäviä ja juttukavereita leirissä. Hän osallistuu kaikkiin kotileirinsä tapahtumiin. Daoudilla on tukenaan kolmen hengen suomalainen kummiryhmä. Anne Kaatra kertoo seuraavansa tyytyväisenä kummivanhuksen liikkeellä oloa ja iloista suhtautumista ympäristöönsä. ”Tuntuu hyvältä, kun voi kummimaksuilla auttaa vaikka välttämättömien lääkkeiden hankinnassa”, sanoo Marjatta Aalto. Aalto on mukana myös BASin päiväkotikummilapsia tukevassa ryhmässä.
Kummimaksujen osuus vanhuksen arjen tarpeisiin
YK-järjestö UNRWAn ja Beirutin Amerikkalaiki ,sen Yliopiston selvityksessä palestiinalaisten sosiaalis-taloudellisista oloista vuonna 2015 määriteltiin ihminen köyhäksi, jos hänellä on käytettävissä välttämättömiin tarpeisiin 196 euroa/kk ja äärimmäisen köyhäksi, jos tarpeisiin on käytettävissä 71 euroa/kk. Kun vanhuskummimaksu on 30 €/kk, merkitsee se köyhälle vanhukselle 15 % osuutta ja äärimmäisen köyhälle vanhukselle 42 % osuutta välttämättömien tarpeiden hankintaan.
Kummihakemuksista saa kuvan vanhusten epävarmoista tuloista. Ne voi ryhmitellä kolmeen lähteeseen: YK-järjestö UNRWAlta neljästi vuodessa ruokatarvikepaketti tai joskus osa sairauskuluista (17 mainintaa), lapsilta, sisaruksilta ja sukulaisilta (10) sekä hyviltä ihmisiltä, naapureilta, hyväntekeväisyysjärjestöiltä (17). Lääkekulut, hoitotarvikkeet, vuokra ja polttoaine ovat monelle ylivoimaisia kuluja. Lääkkeitä jätetään ostamatta. Libanonin talousromahduksen seurauksena elintarvikkeiden kallistuminen vaikeuttaa tilannetta edelleen.
Inhimillinen turvallisuus vaarantunut Palestiinalaisten vanhusten tilannetta voi arvioida myös inhimillisen turvallisuuden käsitteen kannalta. Sen osa-alueista talous-, ruoka- ja terveysturvallisuus ovat heillä vakavasti vaarantuneita. Jos UNRWA pystyisi järjestämään palvelut palestiinalaispakolaisille tyydyttävästi, muuttaisi se huomattavasti kummien tuntemien vanhojen ihmisten tilannetta.
UNRWAn kulut eivät ole YK:n budjetissa, vaan ne rahoitetaan jäsenmaiden maksuilla. UNRWA on jatkuvasti alirahoitettu. Ulkoministeriön talousyksikön mukaan Suomi on rahoittanut UNRWAa vuosina 2019-2023: 5 milj., 9 milj., 9 milj., 7 milj., 5 miljoonaa. Vuoden 2024 UNRWA-avustuksesta valtion talousarviossa ei vielä ole tietoa.
Vuoden 2023 vanhusten viikon teemana on Tehdään iästä numero. #ArvokasVanhuus myös palestiinalaisvanhuksille.
Sirkku Kivistö
Vanhuskummitoiminnan avustustili
FI20 8146 9710 0461 36, viite 2011. Keräyslupa
RA/2020/1032
Tervetuloa kummiksi: https://akys.kapsi.fi/wordpress/
kummitoiminta/kummilomake/