Järvenpään seurakunnalla on yhteyksiä Palestiinan evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Seurakunta järjestää kuukausittain Ikkuna Palestiinaan -iltoja Järvenpään kirkolla. Usein tilaisuuksissa on ollut puhujina Kirkkojen maailmanneuvoston EAPPI (Ecumenical Accompaniment Programme for Palestine and Israel) -ohjelman ihmisoikeustarkkailijoita, joita Suomesta alueelle lähettää Kirkon Ulkomaanapu. Tilaisuuksissa saa tietoa kolme kuukautta kenttätyössä olleiden vapaaehtoisten ihmisoikeustarkkailijoiden kokemuksista. Olen nähnyt EAPPI:n ihmisoikeustarkkailijoita saattamassa koululaisia ja seuraamassa tarkastuspisteitä Betlehemissä ja Itä-Jerusalemissa.
EAPPI tarjoaa silloin suojelevaa läsnäoloa, rinnalla kulkemista. Ohjelman tavoite on palestiinalaisalueiden miehityksen päättyminen sekä israelilaisten ja palestiinalaisten rauhanomainen rinnakkaiselo. Tarkkailutehtävissään EAPPI toimii täysin puolueettomasti. Tarkkailijat eivät milloinkaan sekaannu poliittisiin, aatteellisiin, uskonnallisiin tai kansallisiin ristiriitoihin. Osa tarkkailutehtävän vaikuttavuutta onkin varmaan se, että alueella liikkuu ihmisiä, jotka eivät asetu konfliktin osapuolten puolelle. He raportoivat EAPPI-ohjelman mukaisesti ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista tasapuolisesti riippumatta siitä, kuka niistä on vastuussa.
Anne Heikkinen on teologian ja uskonnontutkimuksen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hän kertoi toukokuun Ikkuna Palestiinaan -tapaamisessa kolmen kuukauden kenttätyöstään Itä-Jerusalemissa. Hän tunsi jo entuudestaan aluetta, mutta halusi tutustua syvemmin miehitykseen ja siihen liittyviin lukemattomiin näkökulmiin.
”Alueella elää monta todellisuutta rinnakkain”, hän toteaa.
Asumisoikeuksien uusjako miehityspolitiikassa
– Miehitys sekä siirtokuntalaisten ja Israelin valtion harjoittama alueiden valtaaminen palestiinalaisilta näkyy Itä-Jerusalemissa Israelin lippuina haltuun otettujen asuntojen ikkunoissa, kertoo Heikkinen. Siirtokuntien laajentaminen heikentää entisestään palestiinalaisten asumismahdollisuuksia miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Heikkisen mukaan palestiinalaisten asumismahdollisuuksiin vaikuttaa myös se, ettei heille myönnetä rakennuslupia Israelin haltuunsa ottamilla alueilla Itä-Jerusalemissa ja Länsirannalla Israelin kokonaan hallinnoimalla alueella (C-alueet). Tämän seurauksena viranomaiset tuhoavat palestiinalaisten koteja. Yksi esimerkki lupajärjestelmän luomasta rakenteellisesta epäoikeudenmukaisuudesta on Nassarin perhe, joka on yli sata vuotta omistanut Betlehemin lähellä maatilan, jonka omistusoikeutta Israelin viranomaiset eivät tunnusta. Tilan rakennuksille on annettu purkumääräys ja tila on eristetty sähköstä ja vedenjakelusta: nykyisin tila onkin omavarainen aurinkopaneelien ja sadevedenkeräysjärjestelmän ansiosta.
Perhe on luterilainen ja toimii väkivallattomin keinoin lisääntyvää painostusta, rajoituksia ja väkivaltaa vastaan. Nassarin perhe on perustanut tilalleen Maailmojen teltan (Tent of Nations, ToN), jonne myös kansainväliset vapaaehtoiset ovat tervetulleita. ToN:n kulmakivessä lukee: ”Emme suostu olemaan vihollisia”.
Anne Heikkisen mielestä on ongelmallista, jos kansainvälisen oikeuden mukaisista sopimuksista puhutaan ideaaleina, jotka voivat toteutua vain utopistisessa tulevaisuudessa. Sopimusten on tarkoitettu toteutuvan juuri käsillä olevassa tilanteessa, ei vain joskus paremmassa tulevaisuudessa. Sopimusten on tarkoitus varmistaa siviilien ihmisoikeuksien toteutuminen erityisesti miehityksen ja konfliktin oloissa. Ihmisoikeusloukkauksiin tulee jatkuvasti puuttua ja korjata rakenteelliset epäoikeudenmukaisuudet. Itse miehitys ei saa olla ikuinen, miehityksen on päätyttävä, Anne Heikkinen painottaa.
Kohtaamiset vaikeita militaristisen kulttuurin keskellä
Onnistuisiko pohtiva keskustelu tarkastuspisteillä israelilaisten sotilaiden tai poliisien kanssa? Onhan maassa sentään myös miehitystä vastustavia, toisinajattelevia ihmisiä. Anne Heikkisen mukaan tarkastuspisteiden toiminta on järjestetty niin, että sotilaiden ja poliisien on niissä toimittava tiukasti roolinsa mukaan. Sotilaiden ja palestiinalaisten siviilien välinen hierarkia on selvä.
Heikkisen havaintojen mukaan militarismi on Israelissa niin voimakasta, että armeijapalveluksesta kieltäytymisen sosiaalinen hinta on kova. Militaristinen kulttuuri vaikuttaa läpi yhteiskunnan. Se vahvistaa pelon ilmapiiriä. Itsenäisyyspäivän aatto ja itse itsenäisyyspäivän vietto Israelissa toukokuun puolivälissä havainnollistavat jakautuneisuutta. Aatto on israelilaisille hiljainen, kärsimystä korostava ja tuskallisia muistoja kertaava päivä. Päivän vaihduttua itsenäisyyspäiväksi tunnelma muuttuu ja alkaa karnevalistinen ilakointi. Palestiinalaisille päivä on Nakba, katastrofi.
Auttavatko puheet rauhaan?
– Keskusteluyritykset oikeudenmukaisesta rauhasta törmäävät tavallisten israelilaisten haluttomuuteen puhua politiikasta. Palestiinalaiset eivät voi irtaantua politiikasta, he eivät pääse irti miehityksen arkipäivästä. Joskus suositellaan israelilaisten ja palestiinalaisten tuomista yhteen ja yhteisten keskustelujen järjestämistä. Kuitenkin puheet ilman oikeudenmukaisen rauhan hahmottamista ja toteuttamista ovat tyhjiä. Ne eivät luo painetta muuttaa asioita, arvioi Heikkinen.
Tämän jutun kirjoittaja tapasi kerran opintomatkallaan Betlehemin katolisen yliopiston opiskelijoita. He kertoivat osallistuneensa oikein hyvin järjestettyyn yhteiskeskusteluun israelilaisten nuorten kanssa. Seuraavana päivänä israelilainen keskustelukumppani oli pyssyn kanssa vastassa tarkastuspisteellä.
israelilaisten hajottamia palestiinalaisten koteja.
Meillä on osavastuu
Anne Heikkinen pitää tärkeänä paikallisten olojen tuntemista ja ihmisten kuulemista, etteivät he koe olevansa yksin. ”Tilanne ei ole vain paikallisten välinen, koska kansainvälisellä yhteisöllä on osuutensa ongelman syntyyn”, Anne Heikkinen muistuttaa.
Sirkku Kivistö