AKYS on toimittanut tammikuussa 2011 Suomen ulkopoliittiselle johdolle vetoomuksen Palestiinan valtion tunnustamiseksi
Tasavallan presidentti Tarja Halonen
Pääministeri Mari Kiviniemi
Ulkoministeri Alexander Stubb
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta
Suomenkin on jo aika tunnustaa Palestiinan valtio.
Yhdysvaltojen presidentinvaihdoksen myötä taas kerran toiveikkaasti aloitettu rauhanprosessi Israelin ja palestiinalaisten konfliktin ratkaisemiseksi on juuttunut alkuasetelmiinsa. Yhdysvaltojen presidentin Israelille lupaamista houkuttimista huolimatta Israel ja sitä edustavat painostusryhmät ovat onnistuneet selättämään presidentin hallinnon pyrkimykset luoda pohjaa neuvotteluille muun muassa jäädyttämällä siirtokuntien rakentaminen. Vastoin YK:n yhä uudelleen ja uudelleen hyväksyttyjä päätöksiä ja kansainvälisen yhteisön tahtoa Israel pitää palestiinalaisvaltion alueita Israeliin kuuluvina tai korkeintaan ”kiistanalaisina” ja pyrkii kaappaamaan niistä mahdollisimman suuren osan laajentamalla kansainvälisen lain vastaisesti siirtokuntia ja suljettuja sotilasalueita. Viimeksi EU-maiden Jerusalemin ja Ramallahin lähetystöjen päälliköt ovat esittäneet raportissaan EU:lle radikaaleja toimia Israelin toimintaa vastaan, jolla se järjestelmällisesti heikentää palestiinalaisten asemaa Itä-Jerusalemissa ja joka jatkuessaan tekee kahden valtion ratkaisun ja rauhan saavuttamisen mahdottomaksi.
Lähi-idän rauhoittaminen ja vihanpidon suitsiminen on vaikea ja pitkäaikainen prosessi, mutta jos sitä ei saada alulle, tilanne muodostuu kestämättömäksi kaikkien, muidenkin kuin konfliktin välittömien osapuolten kannalta. Vaikka Yhdysvaltain toimet ovat olleet loppujen lopuksi hyvin ponnettomia ja vaatimattomia, ei toista konfliktin ratkaisemiselle edes tässäkään määrin omistautuvaa hallintoa ei ole tulevaisuudessa odotettavissa.
Tärkeimpien ”länsimaiden”, Euroopan unionin ja myös Suomen kanta Israelin ja palestiinalaisten konfliktin ratkaisemiseen ja Palestiinan valtion perustamiseen on, että palestiinalaisvaltion tunnustaminen edellyttää Israelin hyväksyntää osapuolten välisten neuvottelujen tuloksena. Israelin tavoitteiden kannalta sille todennäköisesti onkin edullisinta, että miehitettyjen alueiden status ja kansainvälisten toimijoiden välinen asetelma, missä aloitteet riippuvat kokonaan Yhdysvalloista ja muut valtiot seuraavat passiivisena sivusta, pysyvät muuttumattomina. Yhä ilmeisemmäksi on kuitenkin käymässä, että EU:n passiivinen Israelin ja palestiinalaisten neuvottelujen tuloksia odotteleva linja ei johda mihinkään ja on jäämässä yhä pahemmin jälkeen tilanteen vaatimuksista ja realiteeteista. Muiden toimijoiden, erityisesti EU:n on omaksuttava aloitteellisempi rooli konfliktin ratkaisemiseksi.
Suuri osa maailman maista onkin jo tehnyt kantansa selväksi tunnustamalla Palestiinan valtion, jonka rajat ovat vuotta 1967 edeltäneiden rajojen mukaiset, Gazan kaistale ja Itä-Jerusalem mukaan luettuina. Viimeksi Brasilia, Argentiina, Bolivia, Ecuador ja Chile ovat liittyneet tähän joukkoon, johon kuuluu jo 107 maata. EU-maistakin Ranska, Espanja ja Portugal ovat ilmaisseet aikovansa tunnustaa Palestiinan valtion vuoden 2011 aikana.
Maailman yhdeksän väestömäärältään suurinta maata, Yhdysvaltoja lukuun ottamatta, on tunnustanut Palestiinan valtion. Kahdestakymmenestä suurimmasta maasta viisitoista on tehnyt tämän. Kaikkiaan tunnustaneet maat edustavat vähintään 80 % maailman väestöstä. Yksikään maailman valtio ei ole julistanut Palestiinan valtion aluetta millekään muulle valtiolle kuuluvaksi, lukuun ottamatta Israelia, joka sekin on julistanut suvereniteettinsa vain laajennetulla Jerusalemin alueella. Vaikkakin miehityksen alainen, Palestiinan valtio täyttää tässä suhteessa kansainvälisen lain mukaiset suvereenin valtion kriteerit.
Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Kosovon tasavallan, joka julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi, on tunnustanut vain 72 valtiota. Yhdeksästä suurimmasta maasta sen on tunnustanut vain yksi, Yhdysvallat, ja kahdestakymmenestä suurimmasta maasta tunnustaneita on vain neljä.
Lähi-idän asetelma ei liikahda pattitilanteestaan ilman ulkopuolisia sysäyksiä. Erityisesti, jos länsimaat alkavat laajemmin liittyä Palestiinan valtion tunnustaneiden maiden joukkoon, voi se pakottaa rauhankehityksen vastustajatkin mukautumaan kansainväliseen tilanteeseen ja näkemään todellisen kestävämmän ratkaisun mukanaan tuomia mahdollisuuksia kansojensa tulevaisuudelle. Suomi on jo osoittanut tukeaan palestiinalaishallinnolle kohottamalla sen diplomaattista statusta. Nyt on aika ottaa välttämätön seuraava askel, tunnustaa Palestiinan valtio Itä-Jerusalem sen pääkaupunkina, alkaa ajaa tunnustamista muiden EU-maiden, koko Euroopan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien taholta ja vaatia pakolaisten oikeuksien periaatteellista tunnustamista. Vetoamme Suomen ulkopoliittiseen johtoon, että se toimisi tässä maailman pisimpään kestäneessä kriisissä rauhan suurvallan roolinsa mukaisesti ja että se ei epäröisi ottaa vastuuta tässä päätöksessä.
Helsingissä, 20.1.2011
Arabikansojen ystävyysseura ry
