Tiesittekö, että kaikista niistä maailman ihmisista, joita uhkaa nälänhätä tai katastrofaalinen nälkiintyminen, 80 prosenttia on Gazassa? Näin sanotaan YK:n pääsihteerin ihmisoikeustoimiston raportissa. Tämä ei ole seurausta mistään luonnonkatastrofista, vaan tietoisesta suunnitelmallisesta kollektiivisesta rangaistuksesta, kun Israel on ottanut ruoan, veden ja lääkkeet aseekseen.
Tiedotusvälineet kirjoittavat, että Kansainvälinen oikeusistuin ei eilisessä välipäätöksessään määrännyt Israelia lopettamaan hyökkäystään. Päätöksessä kuitenkin vaaditaan Israelia kaikin keinoin estämään kansanmurhaksi käsitettävät teot ja vaaditaan välitöntä ja tehokasta avun toimittamista Gazaan. Tämä on kuitenkin mahdollista vain tulitauon vallitessa. Israel ei myöskää onnistunut kaatamaan kannetta, vaan tuomioistuin pitää Etelä-Afrikan syytökset kansanmurhasta voimassa. Päätös on huomattava tappio Israelille, ja näitä seikkoja meidänkin tulee korostaa ja tehostaa vaatimuksiamme. Laillisesti sitovana päätös myös asettaa Yhdysvallat, joka on tähän saakka tukenut Israelia veto-oikeudellaan YK:ssa, hyvin vaikeaan asemaan.
Israel luonnollisesti tekee kaikkensa iskeäkseen vastaan. Se on aina halunnut lopettaa YK:n palestiinalaisten avustusjärjestön UNRWA:n, jonka se näkee esteenä palestiinalaisten karkottamiselle. Ja kas kummaa, se onkin juuri havainnut UNRWA:n työntekijöiden ottaneen osaa Hamasin hyökkäykseen. Nyt Suomikin on tämän perusteella päättänyt keskeyttää UNRWA:n rahoituksen. Me tuomitsemme tämän päätöksen, joka on tehty ilman, että asiasta olisi tehty puolueetonta selvitystä.
Toistaiseksi ei yhtään Euroopan maata ehkä Belgiaa lukuunottamatta ole niiden yli 70 maan joukossa, jotka ovat antaneet tukensa Etelä-Afrikan kanteelle. Paine Israelia kohtaa kuitenkin kasvaa, silllä tietojen mukaan myös Indonesia on nostamassa oikeusjuttua Israelin miehitystä vastaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa. Slovenia on liittynyt vaatimukseen tuomioistuimen neuvoa-antavasta mielipiteestä Israelin hyökkäykseen.
Tuomareihin kohdistuu valtava painostus, eikä Etelä-Afrikan kanteen läpimeno ole ollenkaan varmaa. Tuleepa ratkaisu olemaan millainen tahansa, väkivallan perussyyn eli miehityksen lopettamiseen ja palestiinalaisten oikeuksien toteutumiseen on vielä pitkä matka ja tulee vaatimaan meiltäkin vielä paljon tehtävää.
Euroopalla pitäisi olla kaikki syyt saada Gazan sota ja koko miehitys loppumaan jo senkin vuoksi, että sen pitkittyminen hyödyttää suoraan Venäjän Putinia Ukrainan sodassa kasvattamalla Euroopan ja arabimaailman ja muun globaalin etelän välistä kuilua.
Suomen linja Israelin ja Palestiinan konfliktissa on pitkään ollut, että Suomi toimii tässä asiassa ensisijaisesti Euroopan unionin kautta ja että tavoitteena on kahden osapuolen neuvottelujen perusteella aikaan saatava ratkaisu.
Kenelle tahansa vähänkin asiaan perehtyneelle on ollut selvää, että tällainen linja ei voi johtaa mihinkään. Sitä voidaan itse asiassa pitää tekosyynä sille, että kestävän ratkaisun todella vaatimiin kivuliampiin toimiin ei tarvitse ryhtyä. Osapuolten välinen voimaepätasapaino on niin suuri ja Israel niin määrätietoinen siirtokuntakolonialisen projektinsa toteuttamisessa ja palestiinalaisten hajottamisessa, että tällainen voimaton retoriikka ja ratkaisun jättäminen osapuolten käsiin on jättänyt Israelilla vapaa kädet.
Pitkään kestänyt kansainvälisen yhteisön toimimattomuus ja Israelin yhteiskunnan vajoaminen yhä syvemmälle ylimielisyyteen, vihaan ja palestiinalaisten halveksuntaan ja demonisointiin on nyt purkautunut ennen näkemättömänä väkivaltana, jonka seurauksia tulee olemaan hyvin vaikea korjata. On tarvittu Gazan sodan kaltainen hirvittävä tragedia, jotta, ainakin näin voi toivoa, valtaapitävien silmät ovat alkaneet aueta. Sodan alussa lännen johtajat ilmaisivat voimakkaan tukensa Israelille, mutta sodan pitkittyessä ja muututtua humanitaariseksi katastrofiksi on alkanut kuulua toisenlaisia lausuntoja.
EU:n ulkopolitiikan johtaja Borrell on todennut 30 vuoden aikana on opitun, että ratkaisu on saatava aikaan ulkopuolelta, koska kaksi osapuolta eivä kykene koskaan tekemään sopimusta ja on varoittanut, että jos tämä tragedia ei lopu pian, koko Lähi-itä voi syttyä liekkeihin. Hän on myös ilmaissut huolensa siitä, että vaatimalla sanktioita Venäjälle mutta olemalla puuttumatta Israelin toimintaan Eurooppa näyttäytyy maailmalle epäuskottavana kaksoisstandardien käyttäjänä, ja on ensimmäistä kertaa jopa viitannut mahdollisuuteen käyttää EU:n ja Israelin läheisiä taloussuhteita Israeliin vaikuttamiseen. Hiljattain hän myös syytti Israelia Hamasin rahoittamisesta ja totesi, että “humanitaarinen tilanne Gazassa ei voisi olla tätä pahempi” ja “jos emme puutu asiaan voimakkaasti, vihan ja väkivallan kierre jatkuu sukupolvesta toiseen, hautajaisista hautajaisiin, kun vihan siemenet, joita Gazassa nyt kylvetään, kasvavat”.
Belgian hallituksen enemmistö on vaatinut Israelille sanktioita ja EU:ta jäädyttämään EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen ja kieltämään laittomien siirtokuntien tuotteet. Belgia on myös ilmoittanut tukevansa kansainvälisen tuomioistuimen kaikkia päätöksiä ja sen määräämiä väliaikaisia toimenpiteitä ja odottansa samaa muilta. Espanjan ulkoministerin mukaan Espanja on valmis tunnustamaan Palestiinan valtion “hyvin lyhyellä aikavälillä”. Näyttää siltä, että Italia on keskeyttänyt asevientisopimusten tekemisen Israelin kanssa. Chile ei ole Euroopassa, mutta mainittakoon, että siellä senaatin ihmisoikeusvaliokunta on hyväksynyt yksimielisesti lakialoitteen siirtokuntatuotteiden kieltämisestä.
Suomessa Tasavallan presidentti totesi Uuden vuoden puheessaan, että on vaadittava “Israelilta suostumista humanitääriseen tulitaukoon ja Hamasilta panttivankien vapauttamista. Sen jälkeen on löydettävä tahto ja keinot kohti kestävää kahden valtion mallia. Muuta vaihtoehtoa ei ole”.
Sen jälkeen, kun Suomi häpeällisesti äänesti tyhjää YK:ssa tulitaukovaatimusta koskevassa äänestyksessä, Suomi seuraavalla kerralla äänesti tulitauon puolesta. Suomi oli niiden maiden joukossa, jotka Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman sopimuksen jäsenmaiden kokouksessa tukivat rikostuomioistuimen toimintaa Gazassa.
Ulkoministeri Valtonenkin on äskettäin joutunut toteamaan, että tilanne Gazassa on niin kestämätön, että näin ei voida enää jatkaa ja että vastuu tästä on Israelilla,
Tällaisten lausuntojen perusteella voi ainakin toivoa tapahtuneen päättäjien sentimentin ja asennoitumisen orastavaa muutosta, mikä voi antaa mahdollisuuksia saada aikaa suunnan muutosta Suomen ja EU:n Lähi-idän politiikassa. Samalla on kuitenkin todettava, että puheista on vielä pitkä matkaa todellisiin vaikuttaviin, kansainvälisen oikeuden mukaiseen ratkaisuun tähtääviin aloitteisiin ja toimiin. On myös pidettävä mielessä, että ne ilmaisevat vähintään yhtä paljon huolta Israelin kansainvälisen aseman heikkenemisestä kuin palestiinalaisten oikeuksista. Tavoitteena tulisi olla laittoman miehityksen lopettaminen ja miehitetyn maan ja luonnonvarojen palauttaminen palestiinalaisille YK:n miehitettyjen palestiinalaisalueiden erikoisraportoijan suositusten mukaisesti. Borrellin rauhankonferenssin tapaiset aloitteet voivat hyvinkin jäädä kasvojenkohennukseksi, joiden tuloksina ei toteudu riittävän vaikuttavia toimia kansainvälisen oikeuden ehtojen toteutumiseksi ja edellytysten luomiseksi kestävälle rauhalle ja vakaudelle. Vaikuttavia keinoja olisivat siirtokuntakaupan kieltäminen, EU:n ja Israelin ja assosiaatiosopimuksen jäädyttäminen, asekauppakielto ja muut pakotteet, jollaisia käytettäisiin mihin tahansa muuhun maahan, sekä sotarikoksiin syyllistyneiden saattaminen tuomioistuimen eteen. Suomen, EU:n ja muun kansainvälisen yhteisön tulee myös luoda edellytykset toimintakykyisen demokraattisesti valitun palestiinalaishallinnon luomiselle.
Meillä, kansalaisyhteiskunnan jäsenillä, on mahdollisuus ja vastuu siinä, että tällaiset orastavat valonpilkahdukset muuttuvat trendiksi. Meitä on kuitenkin vielä liian vähän ja tietämättömyyttä, välinpitämättömyyttä ja kyynisyyttä liian paljon. Mielenosoitukset ovat tarpeellisia, mutta politiikan muutoksen ja sanktioiden mahdollisuuden saattaminen voimakkaammin yleiseen mielipiteeseen ja päättäjien keinovalikoimaan vaativat turvautumista enemmän myös sanan ja kynän voimaan. Meidän on kehitettävä ja käytettävä keinoja ja tapoja vaikuttaa julkisessa keskustelussa, sosiaalisessa mediassa ja poliitikkoihin vaikuttamisessa.
Pitkän ja vaikean, joskus toivottomaltakin tuntuvan taistelun voittamiseen on olemassa yksinkertainen resepti, se, että ei anneta koskaan periksi. Nyt on hetki alkaa saada virta kääntymään.
