Libanonista tuli surullinen uutinen. Ensimmäinen suomalaisten kummien tukemista kummivanhuksista on eilen kuollut. Abu Hassan oli yli 90-vuotias mies, Palestiinassa syntynyt ja sieltä Libanoniin paennut. Abu Hasanin kaksi poikaa, jotka avustivat isäänsä, olivat kuolleet vakaviin sairauksiin. Siitä Abu Hassan ei oikein jaksanut toipua, eli hiljaisena, lähes puhumattomana. Suomalaisen kummin kirje sai hänet hetkeksi virkoamaan ja ilahtumaan. Vanhuskummin tuki on antanut merkittävää lohtua kummivanhuksen viime vaiheisiin.
Anu Piippo tapasi Abu Hassanin keväällä 2015 ja kirjoittaa mielenpainuvasta kohtaamisestaan hänen kanssaan Akys-lehdessä (2015/1):
Abu Hassan makasi lattialla patjalla kyljellään ja tuprutteli hitaasti tupakkaa, kun astuimme huoneeseen. Hän ei oikeastaan noteerannut tuloamme lainkaan. Sosiaalityöntekijä Aziza Shehadeh istutui aivan Abu Hassanin viereen ja luki tälle suomalaisen kummin lähettämän kirjeen. Vanhus kuunteli keskittyneesti. Azizan lopetettua hän tarkasteli kirjettä ja näytti niin surulliselta. Azizakin pyyhki silmiään. Suru kuolleista pojista ei ollut väistynyt. Pienen hetken kuluttua vanhus kuitenkin nosti päätään ja katseli meitä vierailijoita. Se oli niin käsittämättömän liikuttava hetki; tuo vanhus, joka oli painunut syvälle suruunsa, havahtui hetkeksi tarkkailemaan ympäristöään ja seuraamaan keskusteluamme. Silloin tällöin hän katseli minua. Kunhymyilin hänelle, hän nyökkäsi minulle arvokkaasti. Lähtiessä toivotin hänelle näkemiin arabiaksi. Luulen, että tyttäret olivat yhtä yllättyneitä kuin sosiaalityöntekijät ja minä, kun Abu Hassan ojensikin minulle kätensä. Hän puristi kättäni kevyesti ja sanoi ”bye bye”. Olin otettu.
Lue sivuiltamme lisää ainutlaatuisesta vanhuskummitoiminnasta.
Lue Anu Piipon koko artikkeli ”Liikuttavia kohtaamisia” näköislehdestä (s. 13).
