Sisältö

LÄNSIRANTA
ITÄ-JERUSALEM
GAZA
PALESTIINALAISPAKOLAISET
RAPORTTEJA MIEHITETYILTÄ PALESTIINALUEILTA

LÄNSIRANTA

Vallattuaan 1967 sodassa Länsirannan, joka oli siihen saakka ollut Jordanian hallinnassa, Israel alkoi kansainvälisen oikeuden vastaisesti rakentaa siirtokuntia ja siirtää väestöään näille ”Israelin uusille alueille”. Rakentaminen on jatkunut näihin päiviin saakka, ja nykyisin Länsirannalla asuu noin 3,2 miljoonan palestiinalaisen keskellä yli 500 000 siirtokuntalaista 147 siirtokunnassa. Lisäksi Itä-Jerusalemissa on yli 230 000 siirtokuntalaista. Näiden lisäksi alueella on satoja pienempiä “etuvartioasemia”, jotka on perustettu ilman Israelin hallituksen hyväksyntää.

Tuloksettomia rauhanneuvotteluja

Jatkuva siirtokuntarakentaminen on ollut maa-alueiden jakoa, Jerusalemin statusta ja pakolaisten paluuoikeuksia koskevien erimielisyyksien ohella keskeinen syy rauhanpyrkimysten kariutumiseen. Vuoden 1993 Oslon sopimuksessa perustettiin palestiinalaishallinto hallinnoimaan väliaikaisesti osia Länsirannasta ja Gazaa, kunnes Palestiinan valtio perustettaisiin. Sopimuksen yhteydessä palestiinalaisia edustava PLO tunnusti Israelin valtion ja Israel PLO:n Palestiinan kansan viralliseksi edustajaksi, mutta ei Palestiinan valtiota. Oslo II -sopimuksessa 1995 Länsiranta jaettiin kolmeen osaan: alue A (noin 3% Länsirannasta) on palestiinalaishallinnon hallinnassa, alue B (23-25%) on Israelin ja palestiinalaisten yhteishallinnassa ja alue C (nykyisin 61%) Israelin hallinnassa. A- ja B-alueet koostuvat 165 toisistaan irrallaan olevasta siirtokuntien ja vain niiden asukkaiden käytettävissä olevien teiden erottamasta saarekkeesta. 99 prosenttia C-alueesta, jolla sijaitsee suurin osa Länsirannan luonnonvaroista, on suljettu palestiinalaisten käytöstä.

Vuonna 2000 Yhdysvaltain presidentin Clintonin isännöimässä Camp Davidin kokouksessa palestiinalaisten Jasser Arafat kohtasi Israelin pääministerin Yehud Barakin. Luottamusta heikensi jo alusta lähtien se, että Barak oli aikaisempien sopimusten vastaisesti laajentanut laittomia siirtokuntia edeltäjiään nopeammalla vauhdilla. Salaisissa neuvotteluissa palestiinalaiset tarjosivat Israelilla sopimusta koskevaa kansainvälistä konsensusta huomattavasti laajempia myönnytyksiä. Israel puolestaan ei tehnyt minkäänlaista kirjallista tarjousta, mutta suullisiin epämääräisiin ehdotuksiin kuului Israelin vetäytymisen 91 prosentista alueesta, joka Israel määritelmän mukaan muodosti Länsirannan mutta joka oli kansainvälisen yhteisön hyväksymää 1967 edeltävien rajojen mukaista aluetta huomattavasti pienempi, ja ilman muun muassa laittomasti anneksoituun Itä-Jerusalemiin liittyviä alueita. Palestiinalaisten pääkaupungikseen tavoittelemassa Itä-Jerusalemissa olevat laittomat siirtokunnat olisivat jääneet koskemattomiksi, ja hedelmällinen Jordan-joen laakso olisi jäänyt Israelin hallintaan. Palestiinalaisten hallintaan jäävät alueet olisi jaettu neljään Israelin siirtokuntien ja niiden kulkuteiden toisistaan ja ulkomaailmasta eristettyyn osaan, mikä olisi tehnyt “Palestiinan valtiosta” elinkelvottoman. Pakolaisten paluuoikeutta ei mainittu lainkaan.

Arafat ei ymmärrettävästi voinut suostua amerikkalaisten tuputtamaan ratkaisuun ja sai niskoilleen syytökset neuvottelujen kaatamisesta. Camp Davidin jälkeen Israelin siirtokunnat jatkoivat nopeaa kasvuaan, ja sitä seurasi palestiinalaisten 2. intifada ja väkivallan hallitsematon eskalaatio. Myöhemmät rauhanaloitteet, kuten vuoden 2002 YK:n kahden valtion ratkaisua visioiva päätöslauselma 1397, vuoden 2002 arabiliiton rauhanaloite jossa arabimaat lupasivat luoda suhteet Israelin kanssa jos palestiinalaisvaltio vuotta 1967 edeltävillä rajoilla syntyy, ja YK:n, Yhdysvaltain, EU:n ja Venäjän “kvartetin” Tiekartta rauhaan vuodelta 2003, eivät ole tuoneet tulosta.
Palestiinalaisten puolella ongelmana on ollut Hamasin ja muiden militanttien ryhmien haluttomuus tunnustaa Israel, mutta Israelin ja palestiinalaisten suhteisiin perehtyneen amerikkalaisprofessori Lustickin mukaan sotilaallisesti ja poliittisesti ylivoimaisen Israelin hallitukset ovat toteuttaneet järjestelmällisesti palestiinalaisvaltion syntymisen estävää politiikkaa. 1967 sodan jälkeen Israelin sotilas-, tiedustelu- ja politiikkaviranomaiset ovat tehneet esityksiä arabimaiden, palestiinalaisten tai Yhdysvaltojen taholta tulleisiin neuvottelualoitteisiin vastaamiseksi, mutta poliittinen johto on aina hylännyt ne ja myös tehnyt kompromissihaluisten ja maltillisten voimien organisoitumisen arabiyhteisössä vaikeaksi tai mahdottomaksi (Ian S. Lustick: Paradigm Lost, From Two-State Solution to One-State Reality, University of Pennsylvania Press, Philadelphia, 2019).

Rauhanprosessi kariutui, mutta palestiinalaisten allekirjoittama Oslon sopimus ja sen mukana palestiinalaisten kannalta hyvin epäedullinen miehitettyjen alueiden jako ja Israelin vähittäinen anneksaatiopolitiikka jäivät voimaan ja saivat legimiteetin. Palestiinalaishallinnon rooliksi jäi hallinnoida Israelin sen puolesta keräämien verojen ja kansainvälisten avustusten varassa palestiinalaisille jääneitä kaistaleita ja pitää yllä Israelin puolustuvoimien kanssa yhteistyössä toimivia turvallisuusjoukkoja, joita monet palestinalaiset pitävät Israelin miehityksen työkaluina.

Palestiinalaishallinnon lakia säätävän neuvoston vaaleissa 2006 PLO/Fatahia vastassa oli Hamas, joka yllättäen voitti niukasti. Voittoon vaikuttaneina tekijöinä on arvioitu olleen palestiinalaisten kasvava epätoivo Israelin yhä sortavamman miehityksen johdosta, vallassa olleen (Fatahin) hallinnon korruptoituneisuus, toivo elämän paranemisesta uuden hallinnon myötä, pettymys Fatahin kyvyttömyyteen saada mitään myönnytyksiä Israelilta ja kyynistyminen diplomaattiseen prosessiin ja kansainvälisen mekanismiin muutoksen tekijöinä. Israel, Yhdysvallat ja EU eivät hyväksyneet tulosta ja Fatah kieltäytyi tunnustamasta Hamasin voittoa. 2006 vaalien jälkeen Fatah ja Gazaa hallitseva Hamas ovat olleet käytännössä sodassa keskenään eikä uusia vaaleja ole pidetty.

Palestiina on ollut vuodesta 2014 YK:ssa “tarkkailijavaltiona”, jolla ei ole äänestysoikeutta. Nykyisin 155 YK:n 193 jäsenvaltiosta on tunnustanut Palestiinan valtion. Suomi ei ole tässä joukossa. Perusteluksi on esitetty, että osapuolten välillä ei ole päästy neuvoteltuun suunnitelmaan kiistakysymyksien ratkaisemiseksi. Tunnustamista vaativien mukaan taas juuri tästä syystä Palestiina pitäisi tunnustaa. Israelin Suomi tunnusti jo vuonna 1948.

Israelin maanvaltaamisen ja väkivallan kiihtyminen

Sittemmin Israelin kanta Palestiinan valtioon ja siirtokuntiin on jyrkentynyt. Netanjahu, joka on ollut pääministerinä viimeksi vuodesta 2001, vastustaa tiukasti palestiinalaisvaltiota väittäen koko alueen kuuluvan juutalaisille. Heinäkuussa 2024 Israelin parlamentti Knesset hyväksyi äänin 68-9 päätöslauselman, jossa hylätään palestiinalaisvaltion perustaminen “Israelin maalle” edes osana Israelin kanssa neuvoteltua sopimusta.

Vuosien 2017, jolloin YK alkoi kerätä tietoja siirtokunta-asunnoista, ja 2022 välisenä aikana siirtokunta-asuntoja rakennettiin keskimäärin 12 815 vuodessa. Vuonna 2025 rakentaminen on jatkunut ja kiihtynyt nopeimpaan tahtiin sitten vuoden 2017. Vuonna 2025 edistetty lähes 47 390 asunnon rakentamista, kun edellisenä vuonna määrä oli noin 26 170.

Jo vuonna 2017 todettiin palestiinalaisten omaisuuden ja infrastruktuurin tuhoamisen, minkä joukossa myös EU:n rahoittamia rakenteita, kiihtyminen. Siirtokuntien rakentamisen lisäksi Israelin armeijan tukemien ja suojaamien siirtokuntalaisten hyökkäykset palestiinalaisia vastaan ja palestiinalaisten kotien, viljelmien ja muun omaisuuden tuhoaminen ja heidän karkotuksensa ovat kiihtyneet edelleen. Vuosi 2024, jolloin rekisteröitiin yli 1400 hyökkäystä, oli väkivaltaisin 20 vuoteen. Vuonna 2025 siirtokuntalaiset ovat tehneet yli 1700 ihmisten loukkaantumiseen ja omaisuuden tuhoutumiseen johtanutta hyökkäystä yli 260 yhteisöön. Länsirannalla Israelin armeija ja siirtokuntalaiset ovat surmanneet vuonna 2025 yli 230 ihmistä, josta yli 50 lapsia. Länsirannalle Israelin toimet ovat ajaneet kymmeniä tuhansia ihmisiä kodittomiksi.

Israelin väkivaltainen miehitys ja laajeneminen, palestiinalaishallinnon heikkous ja poliittisen ratkaisun näköalattomuus ovat tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet miehitystä vastustavien aseellisten ryhmien syntymiseen Länsirannalla. Israel tekee hyökkäyksiä alueen kyliin ja kaupunkeihin “terrorismia vastaan”, mutta palestiinalaisten mukaan mukaan sen tosiasiallisena tarkoituksena on luoda alueella uusi Israelin totaalisen ylivallan todellisuus.

Israelin apartheid, palestiinalaisten vangitsemiset ja palestiinalaisten kontrollointi

YK:n miehitettyjen palestiinalaisalueiden erityisraportoija on jo pitkään todennut humanitaarisen tilanteen pahentuneen tasaisesti pääasiassa kansainvälisen oikeuden karkeiden loukkausten seurauksena, joihin kuuluvat rodullinen segregaatio ja alistaminen miehittäjävallan toimesta. YK:n komissio syytti 2017 Israelia koko palestiinalaisväestöä sortavan apartheid-järjestelmän luomisesta (raportti poistettiin YK:n sivuilta Yhdysvaltojen ja Israelin vaatimuksesta). YK:n ihmisoikeusasiantuntijoiden ja useiden kansainväliset järjestöjen lisäksi EU:n diplomaatit ovat todenneet Israelin syyllistyvän apartheid-rikokseen. Miehityksen on pelätty myös Israelin sisällä olevan tuhoisaa yhteiskunnalle ja demokratialle.

Israel on vanginnut vuodesta 1948 vähintään miljoona palestiinalaista, YK:n erityisraportoijan mukaan vuodesta 1967 vuoteen 2023 noin miljoona, joista kymmenet tuhannet lapsia. Israel vangitsee ja pidättää palestiinalaisia mielivaltaisesti pienistäkin syistä, kuten tottelemattomuudesta sotilaiden edessä, ja voi pitää heitä määräämättömiä aikoja “hallinnollisessa pidätyksessä” ilman syytteitä ja oikeudenkäyntiä ja yhteyksiä ulkomaailmaan. Vuodesta 2023 pidätysten määrä on moninkertaistunut. Kidutus ja seksuaalinen väkivalta ovat kiihtyneet, mikä hoidon epäämisen kanssa on johtanut suuren määrän vankien kuolemaan.

Israel on kehittänyt miehitettyjen alueiden ja myös Israelin palestiinalaisväestön valvontaan ja jokapäiväisen elämän kontrolliin byrokraattisen ja teknisen arsenaalin, joka on historiallisesti ennen näkemätön. Näitä menetelmiä ja tekniikoita markkinoidaan hallituksille ympäri maailmaa.

Miehitys tuhoaa palestiinalaisten taloutta

Miehitys, asutuskolonialismi ja apartheidhallinto paitsi anastaa maata ja luonnonvaroja, myös alistaa palestiinalaiset suoraan taloudelliselle hyväksikäytölle ja riistolle. Palestiinalaisten talous on alistettu Israelin taloudelle ja siitä riippuvaksi. Israel rajoittaa voimakkaasti palestiinalaisten ulkoista kauppaa ja tavaroiden vientiä Israeliin, mutta palestiinalaisten on pakko ostaa israelilaisia tuotteita. Palestiinalaisilta estetään pääsy kelvollisiin töihin eikä heillä ole ILO:n määräämiä työntekijöiden perusoikeuksia. Miehityksen asettamien rajoitusten vuoksi palestiinalaisten talous suoriutuu paljon huonommin kuin mihin sillä olisi potentiaalia. Oslon sopimusten solmimisen jälkeen palestiinalaisten talouden kilpailukyky alkoi murentua ja palestiinalaiset köyhtyä. Maailmanpankin analyysin mukaan suurin este talouden kasvulle ovat olleet Israelin hallituksen asettamat rajoitukset liikkumiselle ja taloudelliselle toiminnalle Länsirannalla sekä Gazan lähes täydellinen saarto. Viimeisin hyökkäys Gazaan ja Länsirannalla koettu väkivallan, omaisuuden tuhoamisen, pakkolunastusten, siirtokuntien laajenemisen ja sotilaallisten operaatioiden kiihtyminen ovat saaneet aikaan ennen näkemättömän musertavan iskun palestiinalaisten talouteen.

Palestiinalaiset vaativat suojelua

Palestiinalaiset tekivät vuonna 2015 kansainväliselle rikostuomioistuimelle ICC:lle tutkimuspyynnön Israelin sotarikoksista. Vuonna 2024 ICC antoi pidätysmääräyksen Israelin pääministeristä Netanjahusta ja entisestä puolustusministeristä Gallantista epäillyistä Gazassa 8.10.2023 lähtien tehdyistä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Muilta osin tutkinta koskien tilannetta Palestiinassa jatkuu Israelin vastaoperaatioista huolimatta.

Palestiinalaiset kansalaisjärjestöt ovat vaatineet YK:n yleiskokousta tekemään päätöksen kansainvälisten turvajoukkojen lähettämisestä palestiinalaisten suojaksi, mikä olisi mahdollista päätöslauselman 377 Uniting for Peace perusteella, vaikka YK:n turvallisuusneuvosto, jolle tällaiset asiat normaalisti kuuluvat, ei saavuttaisikaan siitä yksimielisyyttä.

Miehityksen laittomuus ja muiden valtioiden velvollisuudet

Kansainvälisen oikeuden mukaan siirtokunnat sijaitsevat miehitetyllä alueella, jollaiselle miehitysvallan asukkaiden siirtäminen on kiellettyä. Kansainvälinen yhteisö, mukaan lukien Euroopan unioni ja Yhdysvallat, ovat pitäneet siirtokuntia laittomina ja rauhan esteinä.

YK:n erityisraportoija totesi jo vuonna 2017, että miehittäjän tekemien kansainvälisen oikeuden loukkausten lisäksi pitkittynyt miehitys sinänsä on kansainvälisen oikeuden mittapuilla laiton. YK:n kansainvälinen tuomioistuin ICJ antoi lopulta vuonna 2024 lausunnon, jonka mukaan koko miehitys loukkaa palestiinalaisten oikeutta itsemääräämiseen ja on laiton. YK:n yleiskokous hyväksyi samana vuonna ICJ:n lausuntoa vahvistavan ja täytäntöönpanevan päätöslauselman, jossa se vaati Israelia lopettamaan palestiinalaisalueiden miehityksen viimeistään 12 kuukauden kuluessa, lopettamaan välittömästi uudet siirtokuntahankkeet ja evakuoimaan kaikki siirtokuntalaiset miehitetyiltä palestiinalaisalueilta. Lisäksi päätöslauselmassa velvoitetaan kaikkia valtioita olemaan avustamatta ja tukematta miehityksen luomaa laitonta tilannetta sekä huolehtimaan siitä, että kaikki Israelin miehityksestä aiheutuvat esteet palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden toteutumiselle loppuvat, muun muassa pidättäytymällä kaikista miehitystä yllä pitävistä taloudellisista ja kaupallisista suhteista Israelin kanssa.

ICJ:n lausunnosta tehdyn oikeudellisen analyysin mukaan Israelin laiton läsnäolo miehitetyillä palestiinalaisalueilla kytkeytyy Israelin valtioon ja sotavoimiin, talouteen ja yhteiskunnan eri osa-alueisiin niin monimutkaisin ja monitahoisin tavoin, että ne ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti katsoen toisistaan erottamattomia. Kolmansien valtioiden, EU:n ja muiden toimijoiden ei ole suhteissaan Israelin valtioon, puolustusvoimiin, talouteen, yrityksiin, yliopistoihin, matkanjärjestäjiin ja muihin toimijoihin mahdollista erottaa toisistaan suhteita, jotka ovat tavalla tai toisella kytköksissä Israelin läsnäoloon miehitetyillä alueilla, ja suhteita, jotka eivät ole. Kaikki taloudelliset ja kaupalliset toimet Israelin kanssa koskevat tavalla tai toisella myös miehitettyjen palestiinalaisalueiden kaikkia osia, ja kaikki tällaiset toimet voivat vakiinnuttaa läsnäoloa. Tämän vuoksi kolmansien valtioiden ja EU:n on otettava käyttöön täydellinen Israeliin kohdistuva molemmansuuntainen kauppasaarto (aseet mukaan lukien), joka käsittää rahoituksen, sijoitukset, tieteen, teknologian, audiovisuaalisen alan, kulttuurin, matkailun, koulutuksen ja urheilun ja joka kattaa myös, mutta ei pelkästään, siirtokuntien tuotteet.

YK:n miehitettyjen palestiinalaisalueiden ihmisoikeustilanteen erityisraportoija on analyysissään todennut useiden kansainvälisten yritysten, finanssilaitosten ja akateemisten instituutioiden olleen ratkaisevassa asemassa palestiinalaisten talouden tukahduttamisessa mahdollistamalla Israelin laajentumista ja palestiinalaisten korvaamista siirtokuntalaisilla, ja kehottaa valtioita asettamaan Israelille sanktioita ja lopettamaan kaikki palestiinalaisia vaarantaviin toimiin kytkeytyvät sopimukset ja investointisuhteet sekä yrityksiä lopettamaan kaikki ihmisoikeusloukkauksia ja kansainvälisiä rikoksia palestiinalaisia kohtaan edesauttavat liiketoimet ja suhteet. Raportoija on myös todennut, että ilman muiden valtioiden osallistumista ja sotilaallista, poliittista ja taloudellista apua Israel ei olisi voinut ylläpitää pitkittynyttä miehitystä, joka Gazassa eskaloitui kansanmurhaksi.

EU ei ole toistaiseksi estänyt edes kaupankäyntiä laittomien siirtokuntien kanssa. EU:lla olisi halutessaan voimaa vaikuttaa Israeliin. Eurooppa on maailman suurin sijoittaja Israeliin, lähes kaksi kertaa suurempi kuin Yhdysvallat, ja Israel on sijoittanut Eurooppaan seitsemän kertaa enemmän kuin Yhdysvaltoihin. Yksi vaikuttava tapa olisi EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen, jonka artikla 2 edellyttää osapuolten kunnioittavan ihmisoikeuksia ja demokratian periaatteita, paneminen jäihin. Gazan sodan seurauksena EU-komissio onkin esittänyt sopimuksen ehtojen täyttymisen tarkasteluprosessin aloittamista. ICJ:n lausunnon vaikutuksia Euroopan unioniin koskevan asiantuntijalausunnon mukaan ICJ:n havainnot kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksia koskevan oikeuden vakavista loukkauksista antavat [EU:lle] oikeuden sopimuksen artiklan 2 soveltamiseen ja vastatoimien toteuttamiseen, joihin voi sisältyä sopimuksen osittainen tai täydellinen jäädyttäminen. Toistaiseksi EU ei kuitenkaan ole edennyt asiassa.

ITÄ-JERUSALEM

Israelin perustamisvuoden 1948 jälkeen, jolloin Israel valloitti Jerusalemin länsiosan, YK ja kansainvälinen yhteisö eivät ole tunnustaneet minkään maan suvereniteettia Jerusalemin mihinkään osaan Palestiinan ja israelilaisten rauhansopimuksen puuttuessa. Jerusalemin itäinen osa on ollut vuodesta 1967 Israelin miehittämä ja sitä pidetään osana miehitettyä Länsirantaa. Israel on laajentanut Jerusalemin rajoja massiivisesti Länsirannan puolelle ja liittänyt sen itseensä. Kansainvälinen yhteisö ei ole tunnustanut anneksaatiota, ja YK on useaan otteeseen tuominnut sen laittomana toimena.

Palestiinalaishallinto sijaitsee Länsirannan Ramallahissa, mutta Palestiinan valtiojulistuksessa vuodelta 1988 nimetään Itä-Jerusalem sen pääkaupungiksi.

Israelin anneksaation jälkeen Itä-Jerusalemiin jääneillä palestiinalaisilla on Israelin “pysyvän asukkaan” status, joka antaa heille velvollisuuden maksaa veroja ja saada valtion palveluja, mutta heillä ei ole äänestysoikeutta. Nykyisin Itä-Jerusalemissa asuu runsaat 350 000 palestiinalaista.

Israel pyrkinyt aktiivisesti vähentämään Itä-Jerusalemin palestiinalaisväestöä ja siirtämään tilalle juutalaisia. Tämä on tapahtunut estämällä palestiinalaisia rakentamasta koteja, tuhoamalla palestiinalaisten taloja, liikeyrityksiä ja muita rakennelmia, rakentamalla ympäröivät palestiinalaisasutukset kaupungista erottavan muurin, diskriminoimalla järjestelmällisesti palestiinalaisväestöä palvelujen ja rahoituksen jakamisessa sekä lakkauttamalla asumisoikeuden ja sosiaalietuudet yli seitsemän vuotta kaupungista poissa olleilta palestiinalaisasukkailta. Vuosi 2024 oli palestiinalaisasukkaiden pakkosiirroissa ennätysvuosi, jona esteet rakentamiselle saavuttivat ennen näkemättömän tason. Israelilaisten tarkkailijoiden mukaan Itä-Jerusalemin palestiinalaisilta ollaan järjestelmällisesti riistämässä heidän perusoikeutensa suojaan, turvallisuuteen ja yhteisön vakauteen.

Hälyttävät 75,4% Itä-Jerusalemin palestiinalaisasukkaista ja 70% lapsista elää Israelin köyhyysrajan alapuolella.

Itä-Jerusalemissa biometriikkaan ja muuhun korkeaan teknologiaan perustuva valvonta on rapauttanut palestiinalaisten yksityisyyden, mielipiteen ja liikkumisen vapautta ja muita kansalais- ja poliittisia oikeuksia.

GAZA

Israel rakensi ensimmäisen aidan Gazan ympärille jo 1994 palestiinalaisten aseellisten ryhmien iskujen ja itsemurhapommittajien estämiseksi. Israel purki siirtokuntansa Gazassa 2005 turvallisuutensa vuoksi ja voidakseen keskittyä Länsirantaan.

Gazan saarto

Palestiinalaisten Hamasin voittoon päättyneiden 2006 vaalien jälkeen Fatah jäi valtaan Länsirannalla, mutta menetti Gazassa vallan lopulta 2007 Hamasille, joka on hallinnut siellä siitä lähtien. Israel ja Egypti asettivat Gazan saartoon, jolla rajoitettiin merkittävästi sinne vietävien hyödykkeiden määrää ja laatua. Israel kontrolloi edelleen Gazan kaikkia sisääntuloväyliä, tulleja, rahaliikennettä, energiahuoltoa, tietoliikenneyhteyksiä ja niin edelleen. Gazalaiset rakensivat Egyptin puoleisen rajan alittavia tunneleita, joiden kautta tuotiin elintarvikkeita, rakennusmateriaaleja sekä aseita omaan puolustukseensa. Israel korvasi vanhan aidan rakentamalla 6 metriä korkean ja 65 kilometrin pituisen teräsmuurin sekä 8 metrin syvyyteen kulkevan betonimuurin koko kaistaleen ympärille. Muuri oli vahvistettu elektronisilla laitteilla, jotka ampuvat automaattisesti, jos joku liikkui alueella.

Saarto vahingoitti pian Gazan humanitaarisia oloja ja taloutta vakavasti, ja Gazaa alettiin nimittää maailman suurimmaksi avovankilaksi. YK arvioi jo 2012 Gazan olevan elinkelvoton vuoteen 2020 mennessä.

Hamas on ampunut tuhansia raketteja Israelin puolelle vastahyökkäyksenä saarrolle ja konflikteille Länsirannalla. Itä-Jerusalemissa ja Israelissa. Israel on tehnyt useita suurhyökkäyksiä Gazaan (2008-2009, 2012, 2014, 2018-2019, 2021), joissa YK:n tilastojen (OCHA 2000-2007, OCHA 2008-2023) mukaan vuosien 2000 ja syyskuun 2023 välillä on kuollut yli 11000 ja haavoittunut 156000 palestiinalaista. Suuren paluumarssin aikana (2018 – 2019) Israelin tulitti aseettomia mielenosoittaja surmaten 214 henkeä, joista 46 oli lapsia, ja haavoittaen yli 36 000, joista 8 800 lapsia. Kansainvälisten lääkärijärjestöjen todistuksen mukaan mielenosoittajien, myös lasten, tulittaminen kivääriaseilla oli laskelmoitua vammauttamista, missä käytettiin myös korkeanopeuksisia “perhosluoteja”, jotka on tarkoitettu aiheuttamaan maksimaalisen laajaa tuhoa osuessaan.

Israelin on todettu käyttävän Gazaa uusien aseiden testilaboratoriona, missä käytettyjä aseita voidaan markkinoida “tosioloissa testattuina”.

Hamasin hyökkäys ja Israelin kansanmurhasota

Hamas, joka peruskirjassaan vuodelta 1988 määritteli tavoitteekseen islamilaisen valtion koko historiallisen Palestiinan alueella, lievensi kantojaan täydennetyssä vuoden 2017 peruskirjassa, jossa se ilmoitti olevansa valmis hyväksymään pitkän aikavälin ”hudnan” (aselepo) Israelin kanssa ja ilmaisi kansallisen yhtenäisyyden nimissä valmiutensa kahden valtion ratkaisuun 1967 edeltävien rajojen mukaisesti.

Arvioiden mukaan Israelin aikaisemmat hyökkäykset, jatkuva miehitys ja siirtokuntien laajentuminen, Hamasin johtajien pidättämiset, Gazan eristäminen ja pommittaminen, se, että Hamasin liennyttävät eleet eivät tuoneet tuloksia Israelin eikä kansainvälisen yhteisön taholta, Israelin ja Saudi-Arabian lähentyminen, Israelin johtajien julistukset koko Palestiinan alueen omistamisesta ja tarve kohentaa hiipuvaa suosiota olivat syitä Hamasin ja muiden aseellisten ryhmien 7.10.2023 Israelin puolelle tekemään hyökkäykseen, jossa sai surmansa 1219 ja panttivangeiksi otettiin noin 219 israelilaista ja muita kansallisuuksia. Jotkut israelilaiset saivat surmansa Israelin joukkojen toimesta niin sanotun Hannibal-opin perusteella.

Israelin aloittaman hyökkäyksen julkilausutut tavoitteet olivat Hamasin riisuminen aseista, panttivankien palauttaminen ja Gazan demilitariointi. Heti hyökkäyksen alettua YK:n palestiinalaisalueiden erityisraportoija varoitti palestiinalaisten olevan suuressa vaarassa joutua etnisen puhdistuksen kohteeksi. Israelin sodankäynnin luonne sai Etelä-Afrikan nostamaan joulukuussa 2023 YK:n kansainvälisessä rikostuomioistuimessa Israelia vastaan kanteen kansanmurhasta. Useat maat, kuten Espanja, Irlanti, Belgia ja Turkki ovat liittyneet kanteeseen. Väliaikaisessa päätöksessään ICJ määräsi Israelin tekemään kaiken voitavansa kansanmurhaa koskevan yleissopimuksen piiriin kuuluvien toimien estämiseksi Gazassa. Marraskuussa 2024 Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC antoi pidätysmääräykset Israelin pääministeristä Netanjahusta ja entisestä puolustusministeristä Yoav Gallantista epältyinä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.

YK:n miehitettyjen palestiinalaisalueiden erityisraportoijan maaliskuussa 2024 julkaistun raportin mukaan on olemassa perusteet uskoa seuraavien kansanmurhatoimien suorittamisen ehtojen tulleen täytetyiksi Gazassa: ryhmän jäsenten surmaaminen; vakavan ruumiillisen tai henkisen vahingon aiheuttaminen ryhmän jäsenille; tahallinen vaikuttaminen ryhmän elinoloihin ryhmän tai sen osan fyysiseksi tuhoamiseksi. Kansanmurhatoimet on hyväksytty ja pantu täytäntöön korkea-arvoisten sotilas- ja hallitusviranhaltijoiden antamien kansanmurhaan pyrkivien lausuntojen mukaisesti.

Israelin hyökkäys on joulukuun 2025 loppuun mennessä aiheuttanut 71266 palestiinalaisten raportoitua kuolemaa ja ja 171222 haavoittunutta. Kuolleiden todellinen määrä on tutkimuksen mukaan runsaasti suurempi. Terveysasiantuntijoiden mukaan näiden lisäksi infrastruktuurin tuhoamisesta, lääkkeiden ja ruoan saannin estämisestä ja nääntymisestä aiheutuvien kuolemien määärä todennäköisesti ylittää suoraan sodassa kuolleiden määärän. Vain puolet sairaaloista ja alle puolet terveyskeskuksista ovat osittain toimintakuntoisia, ja niissä on puute välttämättömistä tarvikkeista. Esimerkkejä Gazan asukkaille aiheutetuista vahingoista ovat, että 1,1 miljoonaa lasta ovat suojelun ja mielenterveyspalvelujen tarpeessa, 88 prosenttia vesi- ja sanitaatioinfrastruktuurista ja 81 prosenttia kaikista rakenteista on tuhoutunut, 77 prosenttia (1,6 miljoonaa) väestöstä kärsii akuutista ruokapulasta, yksikään 6-23 kuukauden ikäisistä lapsista ei ole saanut monipuolisuudeltaan minimivaatimusten mukaista ravinta, 63 prosenttia näistä kärsii vakavasta ravintoköyhyydestä, ja 120000 5-17-vuotiasta lasta kärsii akuutista aliravitsemuksesta. 1,28 miljoonaa ihmistä tarvitsee hätämajoitusta.

Estämällä ruoan, avun ja elintärkeiden hyödykkeiden pääsyn Gazaan Israel ei ole vain saanut aikaan satoja tuhansia palestiinalaisia koskevaa nälänhätää, vaan on aiheuttanut myös ylisukupolvisen pakkosiirtojen, keskeytyneen koulutuksen, lisääntyneen kuolleisuuden, turvattomien raskauksien ja muiden tällaisten tekijöiden aiheuttaman ylisukupolvisen trauman.

Gazan kansanmurhasota ei olisi erityisraportoijan mukaan ollut mahdollista ilman vaikutusvaltaisten kolmansien maiden diplomaattista, sotilaallista, taloudellista ja ideologista tukea sekä monien muiden maiden suostumusta, mikä on vakiinnuttanut Gazassa kansanmurhaksi kääntynyttä Israelin asutuskolonialistista apartheidia. Tämän rikoskumppanuuden valossa palestiinalaisten kansanmurha tulee ymmärtää kansainvälisesti mahdollistettuna rikoksena.

Suorat hyökkäystoimet hiljenivät osapuolten hyväksyttyä Yhdysvaltain presidentin Trumpin 20-kohtaisen rauhansuunnitelman, jonka keskeisinä kohtina olivat kaikkien loppujen panttivankien palauttaminen, palestiinalaisvankien vapauttaminen ja väliaikaisen teknokraattisen hallinnon luominen Gazaan. Suunnitelmaa on arvosteltu kuitenkin muun muassa siitä, ettei se sisältänyt käytännön toimeenpanomekanismeja eikä tarjonnut pitemmän tähtäimen poliittisten ratkaisujen mahdollisuuksia. Suunnitelman ensimmäisen vaiheen lupaukset eivät olekaan toteutuneet ja on voitu nähdä Trumpin ja Netanjahun jatkavan sopimuksen verhossa Gazan kansanmurhaan pyrkimistä toisessa muodossa, Israelin kolonialistisen otteen jatkamista, rikosten peittelyä ja tulitaon toteutumisen teeskentelyä: tammikuun 2026 alkuun mennessä Israelin pommituksissa on kuollut 370 ja haavoittunut 900 palestiinalaista; Israelin miehitysvoimat eivät ole hyväksyneet rauhanomaista rinnakkainoloa, aseistavat roistomiliisijoukkoja ja ovat käyttäneet aseita, ja teloittivat 200 tunneleihin loukkuun jäänyttä hamasilaista; Gazaan päästetyt avustuslastit ovat määrältään ja laadultaan riittämättömiä eikä suurimmalla osalla Gazalaisisista ole varaan niihin; Israel estää keskeisiä avustusjärjestöjä toimimasta; Israelin puolelle johtava Rafahin rajanylityspiste pysyy suljettuna.

PALESTIINALAISPAKOLAISET

YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön UNRWA:n määritelmän mukaan palestiinalaispakolaiset ovat “ihmisiä, joiden normaali asuinpaikka oli Palestiina 1.6.1947 – 15.5.1948 ja jotka menettivät sekä kotinsa että toimeentulonsa 1948 konfliktin seurauksena”. UNRWA:n aloittaessa toimintansa 1950 pakolaisia oli noin 750 000 ja nykyisin noin 5,9 miljoonaa. Lähes kolmannes pakolaisista, yli 1,5 miljoonaa asuu 58 pakolaisleirissä Jordaniassa, Libanonissa, Syyriassa, Gazan kaistaleella ja Länsirannalla, Itä-Jerusalem mukaan lukien.

Vuonna 1967 Israelin vallattua Länsirannan ja Gazan perustettiin kymmenen leiriä lisää uusien karkotettujen ihmisten, pakolaisten ja muiden, majoittamiseksi.

Pakolaisleirien sosioekonomiset olot ovat yleensä huonot. Niiden väestötiheys on korkea, asuinolot ovat ahtaat ja niiden perusinfrastruktuuri, kuten tiet ja viemärit, puutteellinen. Erityisesti Libanonissa pakolaiset ovat sosiaalisen ja taloudellisen syrjinnän ja eristämisen kohteena.

UNRWA on keskeinen palestiinalaispakolaisille palveluja järjestävä toimija, jonka mandaattiin kuuluvat perus- ja ammattikoulutus, perusterveydenhuolto, sosiaalipalvelut, leirien infrastruktuuri, pienlainat ja pelastustoimi. Palestiinalaispakolaisista lähes puolet on alle 20-vuotiaita. UNRWA:n 706 koulussa käy lähes 545 000 lasta. Sotatoimi- ja kriisialueilla lasten ja erityisesti vammaisten lasten oikeus koulutukseen ei kuitenkaan toteudu.

Pakolaisten paluuoikeus ja UNRWA

Palestiinalaiset ovat maailman suurin valtioton ja pisimpään maapakolaisuudessa ollut ryhmä. Kansainvälisen oikeuden mukaan pakolaisten lapsia ja näiden jälkeläisiä pidetään pakolaisina niin kauan kun kestävä ratkaisu on löydetty.

Kansainvälisen oikeuden mukaan palestiinalaispakolaisilla on kaikkien pakolaisten tapaan oikeus palata alueille, joilta he ovat joutuneet pakenemaan, ja/tai saada korvaus menettämästään omaisuudesta. Palestiinalaispakolaisten kohdalla tämä oikeus on vahvistettu useissa YK:n yleiskokouksen päätöslauselmissa.

Pakolaisten paluuoikeus on yksi polttavimmista kysymyksistä Israelin ja Palestiinan suhteissa. Kun Israel takaa muutto-oikeuden Israeliin maailman kaikille juutalaisille heidän asuinpaikastaan riippumatta, se vastustaa kiivaasti edes periaatteellista palestiinalaispakolaisten paluuoikeuden tunnustamista. UNRWA pitää yllä rekisteriä pakolaisstatuksen saaneista palestiinalaisista. Israel näkee UNRWA:n pitkittävän keinotekoisesti pakolaisten pakolaisstatusta ja tämän myötä paluuoikeusvaatimusta sukupolvesta toiseen, ja haluaisi näiden sulautuvan sijaintimaidensa väestöön. Israel on vaatinut koko UNRWA:n purkamista ja monin tavoin estänyt sen toimintaa sekä säätänyt lain, joka kieltää Israelin viranomaisten yhteydet UNRWA:an ja sen toiminnan Israelin alueella.

Israel on usein syyttänyt UNRWA:a vihan ja antisemitismin levittämisestä, minkä UNRWA on kieltänyt. Gazan sodan aikana Israel esitti syytöksen, jonka mukaan UNRWA on Hamasin soluttama, minkä johdosta useat maat, mukaan lukien Suomi, jäädyttivät sen avustukset. Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on kuitenkin todennut syytöksen perusteettomaksi. Yhdysvallat, joka vuonna 2023 oli 150 miljoonalla dollarilla UNRWA:n suurin rahoittaja, ei ole jatkanut rahoitustaan, mikä on vahingoittanut vakavasti UNRWA:n toimintakykyä. UNRWA:n talouden sanotaan olevan nopeaa vauhtia heikentyvässä tilassa.

RAPORTTEJA MIEHITETYILTÄ ALUEILTA

Raportteja miehitettyjen palestiinalaisalueiden tilanteesta löytyy muun muassa seuraavien organisaatioiden sivuilta: