Hankematka mielenterveyskonferenssin puitteissa toukokuu 2015

Psykologien Sosiaalinen Vastuu (PSV)

 

Hankematka Libanoniin 06-11.05.2015

Kirsti Palonen

Matkan tarkoitus

 

Matkan päätarkoituksena oli osallistua The National Institution of Social Care and Vocational Training – Beit Atfal Assumoud –järjestön (BAS) yhdeksänteen mielenterveyskonferenssiin, jonka teemana oli Towards a better wellbeing: Inter-sectoral approaches in mental health sekä pitää siellä BAS:in pyytämä esitys Suomen Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmän vertaistukitoiminnasta tsunamin jälkeen ja vetää kahden tunnin työpaja symbolien ja rituaalien merkityksestä toipumisprosessissa trauman jälkeen.

 

Lisäksi tehtävänäni oli huolehtia, että Suomen ulkoministeriön kolmelle palestiinalaisalueilta (Betlehem, Hebron, Jerusalem) tulleelle osallistujalle myöntämä kongressiavustus tulee asianmukaisesti hoidetuksi.

 

Hankematka tarjosi myös mahdollisuuden allekirjoittaa BAS:in toiminnanjohtajan Kassem Ainan kanssa alustava sopimus suunnitellusta erityislasten kuntoutushankkeesta vuosille 2016-2018 sekä luovuttaa Solidaarisuussilmukoiden, Extreme Survival Teamin lahjoitukset ja kummien postit BAS:ille.

 

Päivittäinen matkaohjelma on liitteenä 1.

 

Beit Atfal Assumoudin pioneeri- ja kehittäjärooli esiin konferenssissa

 

Kongressiohjelma on liitteenä 2. Kongressissa oli kaikkiaan 16 esitystä, joiden kestoksi oli annettu 15 minuuttia. Kaksituntisia työpajoja oli kuusi. Konferenssissa kävi selvästi esiin, että BAS on ollut pioneeri mielenterveystyön aloittamisessa palestiinalaisille Libanonissa ja myös muille vähävaraisille, kuten libanonilaisille ja syyrialaisille lapsiperheille. Samoin kävi ilmi, että BAS on määrätietoisesti kehittänyt tätä työtä saatujen kokemusten pohjalta yhdessä ulkomaisten kumppanijärjestöjensä kanssa. BAS:in työntekijöillä ja yhteistyökumppaneilla oli useita esityksiä. Kiinnostavin ”ulkopuolisista” puhujista oli Himaya -järjestöä edustava Michel Maragel, joka esitteli syyrialaispakolaisille tehtyä kyselyä. Osallistujakirjo oli laaja ja mukana oli monia järjestöjä, jotka työskentelevät Libanonissa mielenterveyssektorilla tai lähialoilla.

 

Jo ensimmäisessä esityksessä, jonka pitivät BAS:in Shatilan keskuksen johtaja Jamile Shehade ja Bourj el-Barajnehin keskuksen johtaja Zaher Abdullatif, tuli esiin toiminnan monipuolisuus BAS:in vahvuutena. Järjestön leirikeskuksissa on useita toimintamuotoja, jotka mielenterveyspalveluihin nivoutuneina mahdollistavat kokonaisvaltaisen perheiden tukemisen. Näistä mielenterveystyötä tukevista toimintamuodoista olivat omana esityksenään esillä kummihankkeet, jotka ovat osa BAS:in sosiaalityötä.

 

BAS:in perheneuvolat ovat pyrkineet aktivoimaan lasten perheitä, mutta esityksissä ja keskusteluissa todettiin tämän vielä merkitsevän pääasiassa äitien osallistumista lastensa hoitoon. Isiäkin on kuitenkin pystytty aktivoimaan ja keinoja isien mukaansaamiseen mietittiin. Viimeisen esityksen aihe oli From Beneficiary to Partner: Experience of the Parents Committee in FGC El Buss. Kaksi äitiä kertoi ryhmästä, jossa on 13 jäsentä ja kaksi yhteisötyöntekijää. He ovat kokoontuneet kuukausittain, osallistuneet erilaisiin koulutustilaisuuksiin, arvioineet ohjelmia ja tehneet ehdotuksia. Lisäksi he ovat osallistuneet ryhmänä erilaisiin sosiaalisiin tapahtumiin, kuten autismipäivään. Toinen äideistä oli libanonilainen ja toinen Syyriasta paennut palestiinalainen, molempien lapsilla oli autismikirjon häiriöitä. Muita komitean jäseniä, kaikki naisia, oli myös tullut paikalle. Ryhmän tekemiä ehdotuksia olivat mm. oma terveyskortti erityislapsille sekä hoitokustannusten alentaminen. Komitea sai konferenssin raikuvimmat suosionosoitukset.

 

Yhteistyö suomalaisten kanssa arvostettua

 

Kautta konferenssin suomalaisten tuki BAS:in mielenterveystyön mahdollistajana tuli selvästi esiin BAS:in työntekijöiden esityksissä:

 

  • BAS:in mielenterveystyön johtaja psykiatri Madeleine Badaro Taha totesi, että Psykologien Sosiaalisen Vastuun (PSV) mukanaolo ja Suomen ulkoministeriön hanketuki koko mielenterveystyön aloittamisessa oli merkittävä. Sittemmin ulkoministeriö on tukenut PSV:n ja Arabikansojen ystävyysseuran (AKYS) kautta BAS:in mielenterveystyön laajenemista alueellisesti sekä tukemalla uusien hankkeiden aloittamista mahdollistanut kokonaisvaltaisen työotteen kehittämisen.

 

  • Madeleine Badaro Taha kertoi konferenssissa BAS:in perheneuvoloiden työstä erityislasten auttamiseksi. Hankkeen tarkoituksena on mahdollistaa lapsille heidän tarvitsemansa erityispalvelut ja kattaa kustannukset, joita tuottavat koulunkäynti ja lääketieteellinen ja psyykkinen hoito sekä tukea heidän perheitään. Myös tässä kehittämistyössä yhteistyö PSV:n kanssa ja UM:n hanketuki ovat olleet oleellisina mahdollistajina. Taloudellinen tuki tuli ensin yksityishenkilöiltä, mutta suuremmassa mittakaavassa hanke lähti käyntiin 2012, kun siihen saatiin UM:n hanketukea. Erityislasten itsensä lisäksi autetuiksi ovat tulleet lasten perheet, jotka olivatkin selvityksen mukaan tyytyväisiä saamaansa apuun. Reilusti puolet vanhemmista totesivat tulokset hyviksi tai erittäin hyviksi ja neljännes kohtalaisen hyviksi. Myös psykiatri Badaro Taha piti lasten kliinistä edistymistä varsin hyvänä. Vaikka hanke onkin edennyt hyvin, haasteet ovat edelleen mittavat, kuten nuorten palvelujen järjestäminen, palvelujen puuttuminen pohjoisessa ja Tyroksen alueella, erikoistuneiden terapeuttien puuttuminen laitoksista, ammattikoulutuksen järjestäminen, vaikeasti kehitysvammaisten palvelujen järjestäminen.

 

  • BAS:in kummityövastaava Fatima Khaizaran esitti tulokset kyselystä, joka tehtiin BAS:in sosiaalityöntekijöille ja jonka tulokset analysoivat pääasiassa Sirkku Kivistö ja Irja Kandolin. Kyselyssä selvisi, että pelkästään kummien antama taloudellinen tuki ei ole tärkeä, vaan kummisuhteella on myös tärkeä emotionaalinen merkitys. Uutena kummityön muotona esiteltiin vanhusten kummityöhanke, joka käynnistettiin AKYS:in aloitteesta. Se on vielä alullaan, mutta sen merkitys vanhusten vaikeasta tilanteesta ja tuen tarpeesta muistuttajana on huomattu tärkeäksi ja toiminta on laajenemassa.

 

  • Kolme osallistujaa palestiinalaisalueilta pystyi jälleen tulemaan mielenterveyskonferenssiin UM:n kongressimatka-avustuksella. Heidän mukanaolonsa on monella tavoin merkittävä. Libanonissa pysyvästi asuville palestiinalaisille tämä tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden kuulla suoraan mielenterveystilanteesta ja –työstä palestiinalaisalueilla, sieltä tulleille kuulla ja nähdä omakohtaisesti, mikä on palestiinalaisten tilanne Libanonissa. Vierailijat olivat aktiivisia myös konferenssin ulkopuolella. He esim. tutustuivat BAS:in työhön Bourj el-Barajnehin pakolaisleirissä ja tapasivat Ghassan Kanafani Foundationin johtajaa Anne Kanafania. Säätiö tekee työtä erityislasten parissa.

 

  • Suomen suurlähetystön tervehdyksen konferenssiin toi Juha Rainne. Hän puhui erityisesti Syyrian pakolaistilanteen tuottamista haasteista, mikä olikin luontevaa, koska lähetystö on paikallisen yhteistyön määrärahoista tukenut BAS:in päiväkotiryhmiä ja tukiopetusluokkia Syyriasta paenneille palestiinalaislapsille etelän leireissä.

 

  • Oman esitykseni powerpoint-diat ovat liitteenä 3. Joitakin asioita jäi vain puheen varaan, joten tämä esitys ei ole täydellinen. Työpajaani Individual and community rituals for recovery after loss and trauma osallistui lähes 30 henkilöä. Ryhmä oli suurin kaikista kuudesta. Teimme ryhmäyttämisrituaalin, käsittelimme surun, muistamisen ja jakamisen rituaaleja sekä teimme voimauttavan piirtämisen harjoituksen, jossa nostetaan esiin jaksamisen ja voimavarojen symboleja niin yksilöllisellä kuin ryhmätasolla, ks. http://vastuu.fi/main/index.php?fmq=&pr=2&id=1742

 

Syyrialaispakolaiset avustustahojen viidakossa ja vailla tarvitsemaansa tukea

 

Himaya –järjestössä kliinisenä psykologina työskentelevä Michel Maragel totesi, että Lähi-idässä perhe vastaa edelleen oleellisilta osin jäsentensä asumisesta, taloudellisesta toimeentulosta, terveydestä, koulutuksen saannista, samoin kuin muista palveluista, joista valtio ei pysty asianmukaisesti huolehtimaan. Mutta pakolaisväestö, erityisesti syrjäisillä alueilla ja teltoissa, joutuu tilanteeseen, jossa sen on turvauduttava ulkopuoliseen apuun. Pakolaisperheitä ympäröi suuri joukko kansalaisjärjestöjä, kansainvälisiä organisaatioita ja valtion toimialoja, jotka tarjoavat erilaisia palveluja.

 

Himaya on tehnyt syyrialaispakolaisille kyselyn, jolla pyrittiin selvittämään mielenterveyspalvelujen tarvetta ja saatavuutta. Tarvekartoituksessa korostuivat taloudellinen tuki (60 %:lla vastaajista) ja materiaaliset perustarpeet, esim. ravitsemus (43,8 %) ja asuminen (23,7 %). Kun kysyttiin, mikä mielenterveyden kannalta on tärkeää, etusijalle nousivat edelleen perustarpeet: asuminen (48,3 %) ja taloudellinen tuki (40 %). Lähes yhtä usein mainittiin henkilökohtainen turvallisuus (38,7 %) ja psykologinen tuki (38,1 %).

 

Selvityksen mukaan useimmat eivät hae terveydenhuollon tukea perheen mielenterveysongelmiin. Maragel mainitsi psykoedukaation puutteen yhtenä selittävänä tekijänä. Pakolaiset kuulivat mielenterveyspalveluista yleensä suusta suuhun ja saivat tätä kautta usein vääriä käsityksiä. Kukaan vastanneista ei ilmoittanut saavansa tarvitsemaansa apua. Mainintoja oli siitä, että apu ei ollut riittävää eikä lupauksia pidetty. Palvelujen jakelua pidettiin epäoikeudenmukaisena.

 

Vastaajat nimesivät erilaisia selviytymiskeinoja vaikeassa tilanteessaan:

  • usko ahdistuksen vähentäjänä
  • toive maastamuutosta
  • toive lasten kouluttautumisesta
  • työ
  • kulutuksen vähentäminen (esim. ruokailusta tinkiminen)
  • avustushyödykkeiden, esim. ruoka-annosten myyminen
  • sosiaaliset verkostot

 

Kyselyssä tuli esiin myös epäsuoria viitteitä alaikäisten avioitumisesta sekä seksin myymisestä (survival sex).

 

Selvityksen tekijät kiinnittivät huomiota siihen, että kognitiivisia selviytymisstrategioita ei mainittu. Ongelmien kognitiivinen uudelleenmäärittely ei tuntunut mahdolliselta. Tulevaisuutta ei tuntunut olevan.

 

Esitys nosti esiin tarpeen auttaa ankarassa tilanteessa eläviä pakolaisia ymmärtämään mielenterveyden tärkeyden. Maragel totesi, että ihmisten itsensä kuuleminen auttaa järjestöä ymmärtämään paremmin pakolaisväestön mielenterveydellisiä tarpeita ja heidän käsitystään saadun avun hyödystä.

 

Yhteenvetoa konferenssista

 

Teoreettisesti aiheen käsittely jäi hajanaiseksi, mutta käytännön työtä eri sektoreilla käsiteltiin ansiokkaasti ja monipuolisesti niin, että kokonaiskuvan muodostaminen oli mahdollista. Työn kehittämisen kannalta tärkeitä olivat selvitystyöt tehdystä työstä. Eri palvelujen ja toimintasektorien integraatio nähtiin välttämättömänä ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteiden pohjalta.

 

Konferenssissa edustettuina olleet toimijat työskentelevät usein yhteisöissä, jotka eivät ole tottuneet osallistumaan. Tärkeänä pidettiin perheiden kuulemista: mitä lapset tarvitsevat, mitä vanhemmat tarvitsevat, mikä on tarpeiden tärkeysjärjestys. Useissa puheenvuoroissa korostettiin, että isien aktiivinen mukaantulo lasten hyvinvoinnin edistämiseen tulisi olla tärkeä tavoite. Eri sektorien on oltava tietoisia toisistaan. Yhteistyötä ja verkostoitumista on tehostettava. Selkeät toimintasuunnitelmat ovat tässä apuvälineenä.

 

Syyriasta tulleiden pakolaisten valtava määrä nousi esiin uutena massiivisena haasteena. Näillä uusilla pakolaisilla on valtavat psykososiaaliset, myös mielenterveydelliset ongelmat, jotka vaativat interventioita, mutta lisäksi uusi pakolaisongelma heikentää pysyvästi Libanonissa asuneiden pakolaisten ja muiden vähävaraisten tilannetta.

 

Osa esityksistä oli puuduttavia, koska materiaalia ei ollut kunnolla jäsennetty. Powerpoint-diat sisälsivät liikaa tekstiä, joka ei toiminut yhdessä puhutun kanssa. BAS antaa ohjeet abstraktien kirjoittamiseen. Konferenssissa tuli mieleen, voisiko jotenkin ohjeista myös esityksiä.

 

BAS ja konferenssin pääkoordinaattori psykologi Liliane Younes ovat kehittyneet konferenssin järjestäjinä. Ohjelmatyön lisäksi tämä tuli erityisesti esiin oheisohjelman järjestämisessä muualta tulleille osallistujille sekä seuraavan konferenssin valmistelussa. Kaikki ulkomaiset osallistujat kutsuttiin yhteiselle illalliselle BAS:in hallituksen puheenjohtajan tohtori Najla Nusayr Bashourin kotiin. Uusille ulkomaisille osallistujille järjestettiin tutustuminen BAS:in työhön Bourj el-Barajnehin pakolaisleirissä. Heti konferenssin jälkeen kontribuutionsa antaneille tuli sähköpostitse kiitokset. Samoin seuraavan konferenssin valmistelu alkoi välittömästi ja PSVn ja AKYS:in edustaja sai kutsun  osallistua siihen.

Liite 1

Psykologien Sosiaalinen Vastuu (PSV)

 

 

Hankematka Libanoniin 06-11.05.2015

Kirsti Palonen

 

 

Päivittäinen matkaohjelma

 

6.5.                Matka Helsingistä Beirutiin

Oman konferenssiesityksen ja työpajan valmistelua

 

7.5.                BAS:in toiminnanjohtaja Kassem Ainan tapaaminen ja alustavan sopimuksen allekirjoittaminen suunnitellusta erityislasten kuntoutushankkeesta

Keskustelu palestiinalaisten työnsaantimahdollisuuksista Kassem Ainan ja insinööri Khaled Abu Salemin kanssa

Solidaarisuussilmukoiden ja Extreme Survival Teamin lahjoitusten luovuttaminen

Oman konferenssiesityksen ja työpajan valmistelua

Sophie Rodinin (FORUM for Culture and International Cooperation, Norja) ja Kristil Haraldstadin (NORWAC, Norja) tapaaminen ja ajankohtaisten kuulumisten vaihtaminen järjestöjemme hankkeista Libanonissa

Keskustelu kummankin esityksistä ja työpajoista Sophie Rodinin kanssa

 

8.5.                Osallistuminen The National Institution of Social Care and Vocational Training – Beit Atfal Assumoud –järjestön (BAS) yhdeksänteen mielenterveyskonferenssiin Towards a better wellbeing: Inter-sectoral approaches in mental health ja työpajan Individual and community rituals for recovery after loss and trauma vetäminen

Oman konferenssiesityksen viimeistelyä

Ulkomaisten konferenssiosallistujien yhteinen illallinen tohtori Najla Nusayr Bashourin kotona

 

9.5.                Osallistuminen konferenssin toiseen päivään ja oma esitys Professionally led peer support groups after major disaster

Kokemusten jakaminen konferenssista Sophie Rodinin ja Kristil Haraldstadin kanssa

 

10.5.              Vierailu Birgit Ghossoubin perheessä, ”sight-seeing” Gemayelin perheen tukikohtakaupungissa Bikfayassa, kävely ylempänä vuoristossa ja perehtyminen Syyrian armeijan läsnäoloon alueella sisällissodan aikana ja jälkeen, käynti kolmessa rakennuksessa, joita Syyrian armeija käytti tarkkailupaikkoinaan.

Konsultaatioavun antaminen Sophie Rodinille hänen suunnittelemassaan hankkeessa

 

11.5.              Paluu Beirutista Helsinkiin

 

 

 

 

 

Facebooktwitterpinterestmail