Arabikansojen ystävyysseura on 19.6.2024 lähettänyt Tasavallan presidentin kansliaan ja ulkoministeriöön kirjeen, jossa vaaditaan Suomea noudattamaan kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteita Israel/Palestiinan konfliktissa
——————————————-
Tasavallan presidentti Alexander Stubb, ulkoministeri Elina Valtonen
Suomen julkilausuttu asemoituminen Israel/Palestiina-kysymyksessä ja Palestiinan valtion tunnustamisessa on, että Suomi “jossain vaiheessa” tulee tunnustamaan palestiinalaisvaltion. Viimeksi Suomen kanta tuli ilmaistuksi Tasavallan presidentin Kultaranta-keskusteluissa esittämässä lausumassa, jonka mukaan “Suomi ei ole pro-Israel tai pro-Palestiina, vaan pro rauha”.
Suomen linja ja aikomukset olisivat mielestämme selkeämmin perusteltavissa ja ymmärrettävissä, jos abstraktin ja monitulkintaisen sanan “rauha” tilalla tai rinnalla käytettäisiin sanaa “kansainvälinen oikeus”, joka lehtitietojen mukaan onkin uuden presidentin ulkopolitiikan yksi peruspilareista. Epämääräisten viittausten sijasta Suomen tulisi Lähi-idän-politiikassaan nojata johdonmukaisemmin kansainväliseen oikeuteen, joka vajavaisuuksistaan huolimatta tarjoaa konkreettisemman ohjenuoran valtioiden ulkopolitiikalle, myös ja erityisesti pyrkimyksissä Israel/Palestiinan konfliktin ratkaisemiseen.
Kuten YK:n ihmisoikeuneuvoston puolueettoman kansainvälisen tutkimuskomission uusimmassa raportissa todetaan, “[7.10.2023 …] on vedenjakaja, joka voi muuttaa tämän konfliktin suunnan; on olemassa todellinen vaara miehityksen lujittumisesta ja laajenemisesta. […] Ainoa tapa lopettaa toistuvat väkivallan kierteet, mukaan lukien hyökkäykset ja rangaistukset kummankin puolen taholta, on varmistaa tiukka kiinni pitäminen kansainvälisestä oikeudesta. Tähän kuuluvat Israelin laittoman miehityksen, syrjinnän, sorron ja Palestiinan kansan itsemääräämisoikeuden kieltämisen lopettaminen sekä rauhan ja turvallisuuden takaaminen sekä juutalaisille että palestiinalaisille”.1
Rauha kulkee käsi kädessä kansainvälinen oikeuden kanssa, joka muun muassa säätää kansojen oikeuden itsemääräämiseen2 ja kieltää alueiden haltuun ottamisen väkivaltaa käyttämällä3. Kansainvälinen oikeus myös asettaa kolmansille maille velvoitteita sen kieltämien rikosten ja niiden tukemisen estämiseksi.
Israel/Palestiina-konfliktin kohdalla ajankohtaisin velvoite on 1948 kansainvälisen sopimuksen kansanmurhien estämisestä ja rankaisemisesta4 puitteissa varmistaa, että Suomi tai suomalaiset yritykset ja henkilöt eivät diplomaattisin, poliittisin, taloudellisin tai sotilaallisin keinoin millään tavoin suoraan tai epäsuorasti tue sopimuksen piiriin kuuluvia palestiinalaisten oikeuksia loukkaavia toimia, jollaisista Kansainvälinen tuomioistuin määräsi Israelin pidättäytymään helmikuisessa Gazaa koskevassa väliaikaisessa päätöksessään.5 Kolmansien valtioiden ehdoton velvollisuus on kaikin kohtuullisesti käytettävissä olevin keinoin ehkäistä ja lopettaa uhkaavan kansanmurhan toteutuminen missään muodossa sekä olla avustamatta ja tukematta sitä. Tähän kuuluvat asekauppakielto sisältäen aseiden viennin ja tuonnin, kansanmurhaan kytkeytyviin valtion laitoksiin, viranomaisiin, yrityksiin ja instituutioihin kohdistetut sanktiot kansanmurhaan kiihottamiseen käytetyt media-alustat mukaan lukien sekä yritysten tukeminen tunnistamaan ja estämään riskit mahdollisesta sekaantumisesta kansanmurhaan.6
Kansainvälinen oikeus velvoittaa Suomea myös olemaan millään tavalla tukematta tai avustamatta muita Israelin miehittämällä alueilla tapahtuvia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastaisia toimia.
Kaupankäyntiä laittomien siirtokuntien kanssa ja niihin sijoittamista ei ole vieläkään estetty huolimatta sen kiistattomasta ristiriidasta kansainvälisen oikeuden kanssa ja vaikka siirtokunnat on jo kauan sitten todettu rauhan keskeiseksi esteeksi. Kaupan kieltäminen EU:n puitteissa ei edes vaatisi jäsenvaltioiden yksimielisyyttä, ja Suomi voisi halutessan tehdä sen myös kansallisella päätöksellä.
Suomen tulisi Espanjan ja Irlannin tavoin vaatia EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen keskeyttämistä, koska Israel rikkoo räikeästi sen demokratia- ja ihmisoikeuspykäliä.7
Asekauppa on suorinta sotarikosten tukemista. Aseiden ostaminen kasvattaa armeijaa sen laittomissa operaatioissa varustavien yritysten taloudellista kapasiteettia ja kannustimia. Israelin on jo kauan todettu käyttävän Länsirantaa ja Gazaa aseiden ja valvontateknologioiden “testaamiseen tosioloissa” ja niiden myyntivalttina. Nykyinen Gazan sota ylittää tuhoisuudessaan ja epäinhimillisyydessään kaiken edeltävän. YK:n ihmisoikeusneuvostossa Suomi puolsi asekaupan keskeyttämistä vaativaa päätöslauselmaa. Suomen tulisi tukea myös Belgian aloitetta aseviennin kieltämisestä Israeliin ja pidättäytyä itse asekaupasta Israelin kanssa.
Suomen tulisi avoimesti tuomita Gazassa tapahtuvien hirmutekojen lisäksi kaikki Israelin palestiinalaisiin kohdistamat laittomuudet, kuten palestiinalaisten omaisuuden ja infrastruktuurin tuhoaminen, heidän karkotuksensa, siirtokuntalaisten hyökkäykset ja terrorisointi sekä palestiinalaisilta kerättyjen verojen pidättäminen.
Israelin miehityksen on todettu olevan itsessään kansainvälisen oikeuden vastainen.8 Israelin miehitetyillä alueilla toimeenpanemat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset ovat Gazan sotaakin huomioon ottamatta vain kiihtyneet. Ilman kansainvälisen yhteisön voimakkaampia toimia rauhan ja palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden toteutuminen ei ole mahdollista. Kansainvälistä painostusta Israelin hallitusta kohtaan on voimistettava, kuten muun muassa Belgian kehitysministeri vaatii.9 Mielestämme Suomi ei käytä vaikutusvaltaansa kansainvälisen oikeuden edellyttämässä määrin, mikä ilmenee edellä mainittujen laiminlyöntien lisäksi muun muassa Palestiinan valtion tunnustamisen siirtämisellä epämääräiseen tulevaisuuteen. Liittymällä Espanjan, Irlannin ja Slovenian joukkoon ja tunnustamalla Palestiinan valtio Suomi antaisi selvän signaalin tahdostaan konfliktin oikeudenmukaiseksi ratkaisuksi.
Kunnioittaen,
Arabikansojen ystävyysseura ry
Taina Dahlgren, puheenjohtaja
1 UN Human Rights Council: Report of the Independent International Commission of Inquiry on the Occupied Palestinian Territory, including East Jerusalem, and Israel, 27 May 2024, A/HRC/56/26, Advance unedited version
2 International Court of Justice: Legal Consequences of the Construction of the Wall in the Occupied Palestinian Territory, Advisory Opinion of 9 July 2004, para. 88 (https://www.icj-cij.org/sites/default/files/case-related/131/131-20040709-ADV-01-00-EN.pdf)
3 Mt., para. 87
UN Security Council resolution 242 (1967) (https://peacemaker.un.org/sites/peacemaker.un.org/files/SCRes242(1967).pdf)
UN General Assembly resolution 71/23 (https://undocs.org/Home/Mobile?FinalSymbol=A%2FRES%2F71%2F23&Language=E&DeviceType=Desktop&LangRequested=False)
4 1948 Convention on the Prevention and Punishment of the Crime of Genocide (https://www.un.org/en/genocideprevention/documents/atrocity-crimes/Doc.1_Convention%20on%20the%20Prevention%20and%20Punishment%20of%20the%20Crime%20of%20Genocide.pdf)
5 International Court of Justice: Application of the Convention on the Prevention and Punishment of the Crime of Genocide in the Gaza Strip (https://www.icj-cij.org/sites/default/files/case-related/192/192-20240328-ord-01-00-en.pdf)
6 Dr Irene Pietropaoli: Obligations of Third States and Corporations to Prevent and Punish Genocide in Gaza, 5 June 2024 (https://www.somo.nl/wp-content/uploads/2024/06/Obligations-of-Third-States-and-Corporations-to-Prevent-and-Punish-Genocide-in-Gaza-3.pdf)
7 50. The Commission documented several explicit public statements by Israeli officials indicating, in addition to motives of retribution, an intention to instrumentalize and weaponize the provision of necessities, to hold the population of the Gaza Strip hostage to achieve political and military objectives, including the forced displacement of civilians from northern Gaza Strip and the release of Israeli hostages. The Commission notes that these measures amount to the collective punishment of the entire population for the actions of a few, a clear violation of IHL. … the Commission found that Israeli authorities and members of the ISF committed war crimes, crimes against humanity, and violations of IHL and IHRL.
…
81. The Commission found that the war crimes of starvation as a method of warfare; murder or wilful killing; intentionally directing attacks against civilians and civilian objects; forcible transfer; sexual violence; outrages upon personal dignity; and SGBV amounting to torture or inhuman and cruel treatment were committed.
82. The Commission found that through several actions including siege, Israel inflicted collective punishment on the Palestinian population in Gaza, in direct violation of IHL.
83. The Commission found it foreseeable that civilians would be present in the areas targeted by the ISF; nonetheless, the ISF intentionally proceeded to direct its attacks against the civilian population and civilian objects, including places of worship, with such knowledge, in direct violation of the IHL principles of adequate precautions, distinction, proportionality, and special protections for children and women.
84. The Commission found that the chapeau elements of crimes against humanity have been fulfilled, namely a widespread or systematic attack directed against the civilian population in Gaza. The Commission found that the crimes against humanity of extermination; murder; gender persecution targeting Palestinian men and boys; forcible transfer; and torture and inhuman and cruel treatment were committed.
85. The Commission found that the siege and forcible transfer, compounded with widespread destruction caused by attacks and military operations, resulted in the IHRL violations of the rights to family life, adequate food, housing, education, health, social security, and water and sanitation, particularly impacting children and persons in vulnerable situations. The age and gender specific harms resulted in violations of the CRC and rights to non-discrimination in the CEDAW.
(UN Human Rights Council: Report of the Independent International Commission of Inquiry on the Occupied Palestinian Territory, including East Jerusalem, and Israel, 27 May 2024, A/HRC/56/26, Advance unedited version)
8 Esim. United Nation General Assembly, Report of the Special Rapporteur on the situation of human rights in the Palestinian territories occupied since 1967, 23 October 2017, A/72/556 (https://www.ohchr.org/en/documents/country-reports/a72556-report-special-rapporteur-situation-human-rights-palestinian)
9 https://x.com/carogennez/status/1798612431213871483
