Luonnossa leikkiminen ja esimerkiksi ruokaostoksilla käynti eivät ole lapsille itsestäänselvyyksiä Libanonin palestiinalaisleireissä. Palestiinalaisjärjestö Beit Atfal Assumoud haluaa tuoda nämä asiat lasten elämään ja järjestää päiväkoti-ikäisille monenlaisia retkiä osana perustamiensa lastentarhojen arkea. Raportti järjestön lastentarhoista on toivoa-antavaa luettavaa: äidit ovat mukana lastentarhojen arjessa ja opettajat saavat säännöllisesti lisäkoulutusta.
Vaikka lasten kanssa tehtävät retket ovat lapsille hauskanpitoa, niihin sisältyy aina myös tärkeiden taitojen ja tietojen oppimista. Beit Atfal Assumoudin (BAS) lastentarhoissa tavoite on kasvattaa lapsista itsenäisesti ajattelevia, ympäristöstään kiinnostuneita ihmisiä, joilla on hyvät mahdollisuudet menestyä myöhemmin – seuraavaksi koulussa. Kaupassa käynti esimerkiksi on oivallinen matematiikan tunti, BAS:issa ajatellaan.
Beirutissa sijaitsevasta palestiinalaisleiristä luonto puuttuu lähes kokonaan. BAS:in lastentarhoista lapset pääsevät retkille luontoon, minkä tiedetään olevan heille tärkeää sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Käsissäni on raportti, joka kertoo palestiinalaisjärjestön lastentarhojen toiminnasta vuosina 2016-2017. Mielenkiintoista on, kuinka tärkeässä osassa lasten äidit ovat lastentarhojen arjessa. Lastentarhoihin on perustettu niin kutsuttuja äitien komiteoita. Äidit ovat mukana retkillä leireissä sekä leirien ulkopuolella ja auttavat lastentarhanopettajia luokissa.
Viime vuosina lapset ovat matkustaneet pakolaisleireistä esimerkiksi maatiloille. He ovat kohdanneet eläimiä ja nähneet, miten lehmät lypsetään. He ovat saaneet kerätä tuoreita hedelmiä sekä haastatella maatilanisäntiä. Myös äidit saavat voimaa saadessaan seurata lapsiaan erilaisissa aktiviteeteissa. Lapsille mieluisaa lienee luonnossa juokseminen, joka sekin jäisi ahtaassa pakolaisleirissä vain haaveeksi.
Toiset äidit viihtyvät mukana lastentarhan arkisissa puuhissa, auttavat vaikkapa askartelussa. Tällainen järjestely, äitien mukanaolo, on tärkeää BAS:in työssä. Järjestössä tähdätään siihen, että perhe ja koko yhteisö on mukana lastensa kasvatuksessa. Kun äidit osallistuvat lastentarhojen arkeen, päivähoidossa harjoitellut asiat – olkoonpa kyseessä vaikkapa hampaiden harjaus – eivät unohdu kotona.
Mohammad, 4, ja Saleh, 5, esittelivät palestiinalaisasuja helmikuussa 2017. BAS:in lastentarhoissa lasten kulttuurista identiteettiä vahvistetaan erilaisten tekemisten parissa.
Beit Atfal Assumoudilla on Libanonin palestiinalaisleireissä seitsemän lastentarhaa, joissa kävi vuosina 2016-17 yhteensä 665 lasta. Suurin osa lapsista on Libanonin palestiinalaisia, mutta Syyrian sodan seurauksena lastentarhoissa käy myös Syyrian palestiinalaisia ja syyrialaisia lapsia. Heidän tulonsa seurauksena avattiin neljä uutta luokkaa. Opettajat ovat yhtä lukuun ottamatta palestiinalaisia, ja BAS onkin yksi suurimmista palestiinalaisia työllistävistä tahoista Libanonissa.
Viime vuosina palestiinalaisjärjestö on panostanut myös lastentarhanopettajien koulutukseen. Työntekijät ovat saaneet koulutusta tiimityöskentelyä varten ja tietoa siitä, miten yhteistyö lasten vanhempien kanssa saadaan toimimaan. Työpajoissa kuultiin esimerkiksi satujen merkityksestä lapsille sekä kiukunhallinnan keinoista.
Kouluista palestiinalaisleireissä vastaa UNRWA, mutta varhaiskasvatus ei kuulu kyseisen YK-järjestön palveluihin. BAS:in lastentarhat ovat korvaamattomia perheen pienimmille, joilta saattaa kotioloissa puuttua moni asia, kuten kynä ja piirustuspaperi.
Yksi suurimmista BAS:in lastentarhojen rahoittajista vuosina 2016-2017 oli YK:n lastenjärjestö UNICEF. Kolmisenkymmentä lasta sai käydä lastentarhaa suomalaisen kummin tuella. Raportissa sanotaan, että tarhaan pääsy saattaa olla käännekohta lapsen elämässä, jopa väylä pois köyhyydestä. Siellä oppimisesta saatavat positiiviset kokemukset voivat esimerkiksi herättää pysyvän mielenkiinnon koulua kohtaan.
BAS:in lastentarhojen seinät maalattiin hiljattain. Värit ovat saaneet sekä lastentarhanopettajat että lapset voimaan paremmin. Iloisia värejä ja eri sävyjä ei pakolaisleirien rakennuksissa välttämättä näe.
Kuvannut ja kirjoittanut Hanna Hirvonen
