18.1.2004
Yleisradio
Perjantaina 16.1.2004 A-piste esitti ohjelman, jossa käsiteltiin kriittisesti Suomen kehitysapuhankkeiden suunnittelua ja toteuttamista Palestiinan itsehallintoalueilla. Erityisesti puututtiin Suomen rahoittamiin oppikirjoihin, joiden sisällön sanottiin pitävän yllä rauhankehityksen vastaisia asenteita. Suomen valtion voidaankin odottaa edellyttävän, että sen kustantama materiaali on todenmukaista eikä lietso terrorismia tukevaa mielialaa.
Ohjelma sisälsi lisäksi muita viestejä. Yksi sellainen oli, että Palestiina on varakas eikä itse asiassa tarvitse kehitysapua. Varmemmaksi vakuudeksi esitettiin kuvia koruja täynnä olevasta kultabasaarista. Sellaisen olemassa olo ei kuitenkaan kerro maan varallisuudesta. Useissa maailman köyhimmistä maista, esimerkiksi Jemenissä ja Laosissa, voidaan löytää tällaisia. Näissä maissa on myös suhteellisen varakkaita ihmisiä, ja niissä on perinteisesti pantu varallisuutta koruihin ja kultaan, mistä kultabasaarit. WHO:n tilastojen mukaan kansantuote palestiinalaisaluella vuonna 2002 oli 840 dollaria henkeä kohti ja työttömyysaste oli 53 prosenttia (http://www.emro.who.int/emrinfo/CountryProfiles-pal.htm). YK:n raportin mukaan vuonna 2002 60 prosenttia palestiinalaisista eli köyhyysrajan alapuolella vähemmällä kuin kahdella dollarilla päivässä (http://www.un.org/News/dh/mideast/econ-report-final.pdf). Huomattava osa palestiinalaislapsista kärsii akuutista tai kroonisesta aliravitsemuksesta. Tämä kaikki on suurelta osalta miehityksen seurausta. Israelin viime vuosien kuristusotteen kiristyminen ja muurin rakentaminen on tuhonnut palestiinalaisten elinkeinoja entisestään. Palestiina ei mitenkään voi nykyisellään tulla toimeen edes välttävästi ilman ulkopuolista apua. Ohjelmassa kuitenkin viestitettiin suomalaisille televisionkatselijoille, tahallisesti tai tahattomasti, emme lähde arvailemaan, että verorahoja ollaan poliittisista syistä tuhlaamassa palestiinalaisille, jotka eivät sitä oikeasti tarvitse.
Katsoja ei myöskään voinut olla vetämättä ohjelmasta johtopäätostä, että rauhankehitys on ensi sijassa kiinni palestiinalaisten rauhantahdon puuttumisesta ja Israelin kieltämisestä (mitä koulukirjat osaltaan ruokkivat). Vain palestiinalaisten opetuksen ja asenteiden käsittelyn lisäksi olisi ehdottomasti pitänyt tuoda esille taustoja, palestiinalaisten olot ja ne tavat, joilla heidän vihollisensa heihin suhtautuu. Siionistien ja Israelin valtion johto on aina kieltänyt Palestiinan ja sen kansan olemassaolon ja pitänyt aluetta tyhjänä maana, joihin juutalaisilla on kokonaisuudessaan syntymäoikeus riippumatta siitä, missä päin maailmaa he ovat syntyneet. Tällä hetkellä palestiinalaiset, tultuaan ajetuiksi suurimmasta osasta maastaan, käyvät taistelua henkensä edestä maansa rippeistä ylivoimaista vastustajaa vastaan, joka kansainvälisen oikeuden vastaisesti pyrkii tekemään koko alueesta juutalaisten kontrolloiman ja asuttaman ja joka pitää tätä tärkeämpänä kuin oikeudenmukaista rauhaa. Israelille kyllä sopisivat erinomaisesti sellaiset palestiinalaiset, jotka myöntyisivät taistelutta rauhaan nykyoloissa, rauhaan, joka solmittaisiin Israelin ehdoilla ja joka tarkoittaisi Palestiinan loppua.
Ohjelmassa todettiin Suomen sotkeneen itsensä Lähi-idän vyyhteen. Ohjelman voidaan myös todeta itsensä sotkevan Lähi-idän monimutkaisen todellisuuden kysymyksiä. Käsittelemällä vaikeita ja monitahoisia asioita suppeasta ja yksipuolisesta näkökulmasta välitetäänkin helposti disinformaatiota. Toivomme, että virheet korjataan ja tulevissa ohjelmissa tuodaan esille myös tässä esittämiämme näkökantoja.
Kunnioittaen
Arabikansojen ystävyysseura ry
