Libanonissa viralliset vapaapäivät ovat perjantai ja sunnuntai. Lauantaisin toimitaan arkisesti, niin myös Beit Atfal Assumoudin (BAS) sosiaalikeskuksessa Shatilassa. Saavuin paikalle hieman kymmenen jälkeen aamulla ja päätin ikuistaa keskuksen toimintaa kuviin päivän aikana.
Hammaslääkäri Ahmad Abou Rayya oli saapunut keskukseen aiemmin. Hän oli ottanut pakolaisleirin lapsia vastaan aamulla yhdeksästä kymmeneen. Rayya kertoi, että Shatilassa asiakkaita riittää, ja lasten hampaat ovat usein huonossa kunnossa. Kuluvan aamupäivän aikana hammaslääkäri oli paikannut reikiä. ”Köyhissä perheissä ei välttämättä ole kunnollisia vesipisteitä, hammastahnaa tai -harjoja”, Rayya sanoi. Hän lisäsi, että BAS:in Shatilan toimintakeskuksessa lapsille järjestetään hammaslääkärin palvelujen lisäksi koulutusta suuhygieniasta.
Päiväkoti-ikäiset olivat paikalla vieraillessani riehakkaalla päällä – ainakin viimeisen puolituntisen, kello kahteentoista saakka. Lapset piirsivät, juoksentelivat ympäriinsä, askartelivat, pelasivat jalkapalloa tai pukeutuivat palestiinalaisasuihin sekä näyttivät muutamia perinteisiä tanssiliikkeitä. Osa touhusta näytti olevan tilanteeseen heittäytymistä, leikkiä kavereiden kesken, osa puolestaan lastentarhanopettajien, kuten Feda Shehaden, ohjaamaa toimintaa.
Lauantaina kokoontui myös esikouluryhmä. Lapset olivat rakentaneet tien ja ajeluttaneet leikkiautoja sitä pitkin. Esikoulunopettajan mukaan tarkoituksena oli opetella erilaisten ajoneuvojen nimiä. Luokan seinälle oli ripustettu arabiankieliset aakkoset. Kirjaimet opetellaan kuulemma pienissä sarjoissa. Minulle kerrottiin, että moni keskuksessa käyville lapsille tarkoitettu toiminta on yhtä aikaa opiskelua ja hauskanpitoa.
Sosiaalikeskuksen johtaja Jamile Shehadella (vas.) piti kiirettä koko päivän. Hänen luonaan kävivät esimerkiksi norjalainen vapaaehtoistyöntekijä sekä paikallisen perheen äiti. ”Moni haluaa puhua kanssani perheensä ongelmista. Toisinaan avuksi saattaa riittää, että kuuntelen ja annan neuvoja”, Shehade sanoi. Joissakin perheissä tarvitaan kokonaisvaltaista ohjaamista. Shehaden ja muiden sosiaalityöntekijöiden täytyy huolehtia myös vanhemmista, jotta he oppisivat pitämään huolta lapsistaan.
Abdel Hadin perheen kaikilla kahdeksalla lapsella on kummi Suomessa Arabikansojen ystävyysseuran kautta. Jamile Shehade (vas.) kertoi, että kummien rahallisella tuella hän on pystynyt auttamaan Abdel Hadin perheen kaaoksesta kohti parempaa arkea. Vanhin tytär, Nour, 8, käy nykyisin koulussa päivittäin. Isällä, Fadi Abdel Hadilla, on aikaa lapsille, koska Shehade järjesti hänelle työn läheltä, Shatilasta. Mutta – mikä tärkeintä – isä on ymmärtänyt lasten tarvitsevan häntä.
Lauantaina sain seurata Nourin, 8, koulumatkaa. Yleensä tyttö kulkee kouluun itsenäisesti, jotta isä voi saattaa nuoremmat lapset päiväkotiin BAS:in sosiaalikeskukseen. Nour sanoi, että koulumatka taittuu ongelmitta myös yksin.
Hammaslääkäri Ahmad Abou Rayyan työt jatkuivat iltapäivään. Iltapäivän kuvan hänestä nappasi Nour.
Kahden aikaan koululaiset kokoontuivat tukiopetukseen. Ohjelmassa oli englannin ja arabian harjoittelua neljään saakka.
Beit Atfal Assumoud -palestiinalaisjärjestö sijaitsee hämärän kujan varrella Shatilassa. Sosiaalikeskuksen ovi on aina auki. Yhtäkään ihmistä ei käännytetä pois kuulematta häntä ja pohtimatta yhdessä, onko avulle tarvetta – ja millaiselle. Paikalla toimittajana vieraillessani tunsin itseni erittäin tervetulleeksi.
Kirjoittanut ja kuvannut Hanna Hirvonen 20.2.2017
