13.4.2003
Vetoomus Euroopan unionille EU:n ja Israelin välisen yhteistyösopimuksen jäädyttämiseksi
Niin sanotun Lähi-idän tiekartan ensimmäisen vaiheen mukaan molempien osapuolten tulee pidättäytyä väkivallasta ja Israelin tulee lopettaa siirtokuntien laajentaminen ja aloittaa niiden purkaminen. On kuitenkin käynyt selväksi, että Israelin johdolle puheet rauhasta ja miehityksen vahingollisuudesta ovat olleet vain hämäävää retoriikkaa. Israel ei ole luopunut pitkäaikaisesta tavoitteestaan anastaa mahdollisimman paljon maata palestiinalaisilta ja saattaa Länsiranta ja Gazan kaistale Israelin kontrolloimiksi ja pääosin juutalaisten asuttamiksi alueiksi.
Siirtokuntia ei ole purettu käytännöllisesti ottaen lainkaan, vaan päinvastoin niiden laajentaminen on jatkunut. Selvin osoitus Israelin pitäytymisestä vanhoihin tavoitteisiinsa on ”turvallisuusmuurin” rakentaminen. Se ei ole mikään Israelia ja Länsirantaa erottava raja-aita, vaan massiivinen syvälle aiotun palestiinalaisvaltion alueelle tunkeutuva ja sitä halkova muurijärjestelmä, joka jakaa sen eristettyihin ja elinkelvottomiin erillisalueisiin. Suunnitelmia muurin kulkureitistä on pidetty salassa ja niitä on muutettu useaan otteeseen niin, että palestiinalaiskylille kuuluvia hedelmällisimpiä maa-alueita ja Länsirannalla sijaitsevia juutalaissiirtokuntia saadaan liitetyksi Israelin puolelle. Muuri kulkee monin paikoin niin lähellä palestiinalaisten rakennuksia ja viljelyksiä, että sen leveä puskurivyöhyke mahdollistaa laajamittaisen maan takavarikoimisen sekä rakennusten purkamisen ja viljelysten tuhoamisen. Anastettu maa julistetaan yksipuolisesti ”Israelin valtion omaisuudeksi”.
Muurin rakennettu osa on jo aiheuttanut suunnatonta vahinkoa palestiinalaisten elämään ja on lisännyt heidän kärsimyksiään Israelin miehitysjoukkojen aiheuttamien lisäksi.
Muuri, jota pitäisi oikeammin kutsua apartheid-muuriksi, vaikuttaa koko palestiinalaisväestöön kollektiivisen rangaistuksen tavoin ja on uusi tuhoisa isku palestiinalaisten jo ennestään katastrofaalisessa tilassa olevalle taloudelle. Se tulee eristämään satoja tuhansia palestiinalaisia Länsirannan muista osista. Se sulkee suurelta määrältä palestiinalaisia pääsyn viljelyksilleen, estää heitä toimittamasta tuotteitaan myytäväksi ja eristää heidän kyliään ja viljelyksiään vesilähteistä.
Tuhoamalla välittömästi ja välillisesti palestiinalaisten elinkeinoja se tekee heidän taloutensa entistä riippuvammaksi Israelin taloudesta ja riistää heiltä keskeisen tekijän itsenäisen valtion perustamiseksi. ”Apartheid-muuri” pakottaa ihmiset elämään vankilamaisissa olosuhteissa ja estää heidän pääsyään työpaikoille, kouluihin, sairaaloihin, sukulaisten luo ja uskontojen pyhille paikoille.
Muurilla on myös tuhoisia suoria ja epäsuoria ekologisia vaikutuksia. Puiden kaataminen ja vesilähteiden sulkeminen lisää eroosiota. Muuri pilkkoo ekosysteemeitä sekä tärvelee pinta- ja pohjavesien virtauksia. Vedensaannin estyminen lisää väestön terveysriskejä ja sairauksia.
Muuri on miehityksen eristämis- ja piirittämispolitiikan jatkamista entistä intensiivisemmin. Se ei lisää miehittäjän turvallisuutta vaan osana pyrkimystä Palestiinan tuhoamiseen Suur-Israelin tieltä se vain takaa vastakkainasettelun, väkivallan ja vihan jatkumisen Lähi-idässä.
Jos muurin rakentamista ei pysäytetä, Israel onnistuu luomaan tilanteen, jossa elinkykyisen palestiinalaisvaltion luominen on enää mahdotonta ja suuren määrän palestiinalaisista on muutettava muualle riittämättömien elinmahdollisuuksien vuoksi.
Turvallisuusretoriikan varjossa tapahtuvan palestiinalaisten kärsimysten lisäämisen sijasta Israelin pitäisi alkaa luoda todellista turvallisuutta kummallekin kansalle, luopua kolonialistisista tavoitteistaan, tunnustaa palestiinalaisten oikeudet ja vetäytyä miehitetyiltä alueilta. Tätä vaihtoehtoa se ei näköjään valitse ilman ulkopuolista painostusta.
Ilman palestiinalaisten kannalta oikeudenmukaista ratkaisua ei vakaus Lähi-idässä ole mahdollinen. Eurooppa ei saa enää tyytyä ristimään käsiään ja ilmaisemaan epämääräisiä, voimattomia toiveita, vaan ryhtyä konkreettisiin toimiin Israelin taivuttamiseksi todelliseen rauhaan. Tessalonikin huippukokouksessa 2003 hyväksytyssä luonnoksessa Euroopan unionin turvallisuusstrategiaksi todetaan Israelin ja arabien välisen konfliktin ratkaisemisen olevan Euroopalle strategisesti ensisijaisen kysymyksen. Dokumentissa sanotaan, että vallan väärinkäyttöön puuttuminen ja ihmisoikeuksien suojeleminen ovat parhaita keinoja kansainvälisen järjestyksen vahvistamiseksi ja että ehdollisuuden ja suunnattujen kauppapoliittisten toimien pitää olla Euroopan turvallisuusstrategian keskeisiä elementtejä.
Vuonna 2000 EU:n ja Israelin välinen yhteistyösopimus astui voimaan. Sopimus antaa Israelille edulliset kauppaehdot EU:n kanssa. Sopimuksen 2. artiklan mukaan osapuolten välisten suhteiden tulee perustua ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden kunnioitukselle. Israel, maa, joka on vuosikymmeniä jatkuneen miehityksen aikana rikkonut jatkuvasti YK:n päätöksiä ja Geneven konvention miehittäjävallan velvollisuuksia koskevia artikloita vastaan ja joka edelleen, maailman mielipiteestä ja alueen vakaudesta välittämättä, jatkaa palestiinalaisten ihmisoikeuksien rikkomista, sortopolitiikkaansa ja ylivaltapyrkimyksiään, ei selvästikään täytä näitä ehtoja.
Miehitys ja muurin rakentaminen maksavat valtavasti, ja tarjoamalla Israelille kauppaetuja EU tukee Israelin miehitys- ja apartheidpolitiikkaa.
Vetoamme Euroopan unioniin, että se panisi yhteistyösopimuksen periaatteet voimaan ja toteaisi, että sopimus jatkuu voimassa vain, jos Israel lopettaa muurin rakentamisen, lopettaa palestiinalaisalueiden miehityksen, luopuu kaikista palestiinalaisten elämää huonontavista toimista ja alkaa toteuttaa tiekartassa asetettuja ehtoja kirjaimellisesti.
Arabikansojen ystävyysseura ry
