Tarina kertoo pienestä tytöstä, vasta 6-vuotiaasta, joka tuli sisälle Beit Atfal Assumoudin (BAS) Shatilan toimintakeskukseen noin kaksi vuotta sitten. Tyttö oli tullessaan kovin rähjäinen ja heikossa kunnossa. Hänen asiansa oli kuitenkin selkeä: hän vaati päästä toimintakeskuksen päiväkotiin.
Nykyisin samainen tyttö on kouluikäinen, joten hän käy UNRWA:n koulussa – ja tukiopetuksessa BAS:in toimintakeskuksessa. Hänellä ja hänen kaikilla seitsemällä sisaruksellaan on kummi Suomessa.
Kummien rahallisella tuella (josta suurin osa menee perheen tarpeisiin, kuten ruokaan ja juomaveteen, osa sosiaalityöntekijöiden palkkoihin) on kunnostettu perheen kotia, johdatettu kaikki lapset pois kadulta – kouluun tai päiväkotiin – ja saatu heidän vanhempansa kantamaan vastuuta lapsistaan. Äiti tekee ruokaa ja isä saattaa päiväkotiin, mitä ei ennen tapahtunut mielenterveys- ja taloudellisista ongelmista johtuen.
Sirkku Kivistö Arabikansojen ystävyysseurasta (AKYS) ja Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:stä (PSV) etsii kummeja palestiinalaisille Suomesta. Joten annetaanpa hänen kertoa hiukan tarkemmin, miten kummit löytyvät ja mitä heidän tuellaan voidaan saada aikaan.
”Kun vuonna 2010 otin vastuun kummitoiminnasta, kummilasten lukumäärä oli vähän vaille 40 lasta, päiväkotikummilapsia oli noin 20 ja kummivanhuksia ei vielä ollut”, Sirkku Kivistö aloittaa.
Kummivanhuksia? Kyllä, 17 Libanonissa paossa olevalla palestiinalaisvanhuksella on nykyisin kummi Suomesta. Toisinaan uudet ideat ja uudet kummisuhteet syttyvät yllättäen.
”Valokuvaaja Mari Hokkanen oli käymässä Libanonissa 2010-luvun alussa, taisi olla vuosi 2012. Hän oli hyvin ihastunut vanhoihin ihmisiin. Hokkanen kävi kuvaamassa Bourj el-Shemalin leirissä – ja oli sieltä tullessaan sitä mieltä, että Suomesta pitäisi saada palestiinalaisille mummoille kummeja”, Kivistö naurahtaa.
”Arabikansojen ystävyysseuralla on ollut vanhuskummitoimintaa vuodesta 2014 lähtien. Tuettavista vanhuksista jokainen elää todella heikoissa olosuhteissa. He ovat syntyneet Palestiinassa ennen vuotta 1948.”
Kummilapsia AKYS:in kautta on ollut vuodesta 1982. Beit Atfal Assumoudin lasten laulu- ja tanssiryhmä kävi Suomessa kesällä vuonna 1987. Kiertue oli menestys, sillä lapsia haastateltiin joka kunnan lehteen, ja uusia kummeja tuli sen ansiosta satoja.
”Silloin ei myöskään ollut palestiinalaisia kohtaan samanlaista vetäytymistä tai varovaisuutta kuin nykyisin”, Kivistö muistelee.
”Nykyisin, kun minua pyydetään puhumaan palestiinalaislasten asioista ja Libanonin tilanteesta, tavoitteeni on löytää joka tilaisuudesta yksi uusi kummi – ja kyllä se lähes aina onnistuukin. Paikalle tulevat ihmiset ovat tietysti valmiiksi kiinnostuneita asiasta ja tekevät lopullisen päätöksen tilaisuudessa.”
Sirkku Kivistö kertoo kummitoiminnasta seuraavan kerran Arabikansojen ystävyysseuran pisteellä Maailma kylässä -festivaalilla, joka pidetään Helsingissä 27-28.5.2017.
”Kun joku kummi on esimerkiksi menettänyt työnsä ja joutunut sen takia jäämään pois, olen aina saanut uuden kummin tilalle. Yksi väylä on kummikirje, jossa kyselen uusia kummeja nykyisten kummien kautta – sitä kautta tulee toisinaan yhteydenottoja.”
”Hiljattain tapahtui ihme. Yhden lapsen kummius oli auki, koska eräs pitkäaikainen kummi oli joutunut jäämään pois työttömyyden takia. Täytin aukkoa erilaisten myyntipöytien ja satunnaisten lahjoitusten avulla. Sitten sama kummi ottikin yllättäen yhteyttä, kertoi saaneensa töitä ja kysyi, voisiko jatkaa saman lapsen kummina.”
Nykyisin Libanonin palestiinalaislapsista 46:lla on kummi Suomesta AKYS:in kautta. Kummeja on enemmän, sillä kummiksi voi ryhtyä myös porukalla. ”1980-luvun työporukoissa oli kummiryhmiä, nyt mukana on muutama järjestö”, Kivistö jatkaa.
Näiden lisäksi AKYS:in kautta on löytynyt 30 päiväkotikummia, joiden tuella rahoitetaan BAS:in ylläpitämän päiväkodin menoja.
”BAS:in periaate on, että palestiinalaiset tarvitsevat palveluita, kuten päiväkoteja. Järjestön tarjoamissa palveluissa on omavastuu, koska ihmisten ei haluta jäävän riippuvaisiksi hyväntekeväisyydestä”, Sirkku Kivistö kertoo yhteistyöjärjestön arvoista.
Päiväkotimaksu on alle 20 euroa vuodessa, mutta se on joillekin palestiinalaisperheille yksinkertaisesti liikaa.
”Päiväkotikummit Suomesta kompensoivat sitä, että kaikilla ei ole mahdollisuutta tuota hintaa maksaa –heidän lastensa ei silti haluta jäävän päiväkodin ulkopuolelle.”
Sirkku Kivistö huomauttaa, että uusien kummien löytämisessä on aina haasteita.
”Yksi eläkeläisporukka mietti, montako ihmistä täytyy olla mukana, jotta 30 euron kummimaksu saadaan hoidettua. Porukan vastuuhenkilö sanoi, että seitsemän euroa kuussa on monelle liikaa; hän halusi kokoon sen verran ihmisiä, että jokainen maksaisi viisi euroa.”
”Kummitoiminta on vaatimattomasti elävien ihmisten varassa”, Kivistö kiteyttää. ”Ja myös vakaumusasiat vaikuttavat, osa ihmisistä ei ole lainkaan kiinnostunut palestiinalaisista.”
Päiväkotikummimaksu on 15 euroa, vanhuskummimaksu on 25 euroa ja ”perinteinen” kummilapsimaksu 30 euroa kuukaudessa.
Libanonissa on hyvin hankalassa tilanteessa eläviä palestiinalaisperheitä. On ollut jo vuodesta 1948. Israelin miehitykselle Palestiinassa ei näy loppua, ja moni etenkin vanhemmista ihmisistä on menettänyt kokonaan toivonsa paluusta kotiin. Moni lapsi syntyy pakolaisleirissä ja elää siellä ehkä koko elämänsä.
Mutta mitä voin tehdä?
”No, itse en halua ainakaan vain surkutella pakolaisleireillä kohtaamaani kauheutta. Sen sijaan voin tehdä jotain pientä, millä saattaa olla suuri merkitys yksittäisille ihmisille”, Sirkku Kivistö vastaa omalta osaltaan.
Tekstin alussa esillä ollut perhe on oikeastaan harvinaislaatuinen esimerkki. Heidän tilanteensa oli alussa äärimmäisen hankala, ja heitä on myös autettu kummitukien avulla tavallista enemmän, koska perheen kaikilla lapsilla on kummi.
Sirkku Kivistö on itsekin kummi palestiinalaispojalle. Kivistö puhuu kynttilöistä, oivalluksista, jotka liittyvät siihen, millaista hyvää kummitoiminnalla voi saada aikaan. Yhtenä osana kummitoimintaa ovat valokuvat, joita Kivistö ottaa palestiinalaislapsista suomalaisille kummeille – ja toimittaa myöhemmin lapsille itselleen.
Sitä kautta syttyi yksi kynttilä.
”Tapasin eräät pienet tytöt, joiden äiti oli kuollut. Toisella lapsista on kummi Suomesta, joten tiesin, että äidin kuolemasta oli alkanut alamäki, lapset olivat muun muassa jääneet koulusta pois. Yhtäkkiä toinen tyttö näytti minulle valokuvan, jossa olivat hänen äitinsä ja siskonsa. Huomasin, että kuva oli minun ottamani. Silloin ymmärsin, että tytöillä ei välttämättä ole muita kuvia äidistään.”
Kirjoittanut ja kuvannut Hanna Hirvonen 10.3.2017.
