Nina Lyytinen ja Kirsti Palonen vetivät tutun opas Avedis Kalpaklianin tuella Beit Atfal Assumoudin sosiaalityöntekijöille toisen työpajapäivän patikoimalla Sanninesta Baskintaan (Stress Reduction Hiking). Ensimmäisen työpajapäivän aikana oli valmistauduttu keskustelemalla yhdessä, miten patikkaretkelle on hyvä varustautua. Vaatetus ja jalkineet olivatkin patikointiin soveltuvammat kuin edellisellä retkellä.
Mar Eliasin keskuksen johtaja Hiam Daabas oli huolehtinut eväistä ja jokainen sai keskuksesta matkaan lähtiessään ruokaa ja juomaa somassa kangaspussissa. Ruokaa oli riittävästi, mutta vettä kului odotettua enemmän. Aurinko paistoi koko ajan kuumasti ja maastosta päästyä piti pysähtyä ensimmäiseen liikkeeseen ostamaan vettä.
22 naista kulki 9,5 km pääasiassa helppoa tietä tai polkua, mutta lopussa oli pitkä nousu bussille, kivistä kiemurtelevaa polkua. Taisi olla kaikille patikointiennätys pituudessa. Aikaa kului kuitenkin enemmän kuin osallistujat olivat odottaneet. Matkantekoa hidastivat varsinkin alussa kännykkäkamerat. Lienee yleinen trendi, että selfiekuvaaminen tuppaa nousemaan ihmisen ja luonnon suoran kokemisen väliin. Loppua kohden kuvaaminen kuitenkin väheni.
Harjoitukset olivat olennaisesti samat kuin perheneuvoloiden henkilökunnan patikoidessa 10.10. Kun oli kuljettu jonkin aikaa, harjoitukset aloitettiin stressihuudolla. Siihen valmistauduttiin maadoituksella ja hengitysharjoituksella. Stressihuudon jälkeen tehtiin aistiharjoitukset (näkö, kuulo, haju, tunto), minkä jälkeen oli vielä vuorossa mentaalivalokuvaus.
Suoraan näiden harjoitusten jälkeen tehtiin hiljentymiskävely, joka kesti noin kymmenen minuuttia. Se onnistui yllättävän hyvin, vaikka matkan aikana oli monenlaista kiinnostavaa, joka olisi voinut houkutella valokuvaamaan. Lounaan jälkeen tehtiin toinen samanmittainen hiljentymiskävely.
Loppumatkan nousussa useilta oli usko loppua. Hiukan oli kompurointia. Jalat olivat väsyneet. Oksa osui silmään. Yksi patikoija voi huonosti. Tällä kerralla oli hyötyä siitä, että opas on täkäläisen Punaisen Ristin aktiiveja ja osasi pitää huolta huonovointisista. Muutoin ystäväapu sekä Ninan ja Kirstin kannustus riittivät. Bussissa naiset olivat väsyneitä ja monet vaipuivat unten maille.
Osallistujat arvioivat päivän aluksi stressitasoaan asteikolla 1 (hyvin vähän stressiä) – 10 (erittäin paljon stressiä). Alkumittauksessa ryhmän keskiarvo oli 3.4 ja päivän lopussa 2.3. Naiset kertoivat myös kolmella sanalla tunnelmistaan retken lopussa. Kaksi sanaa toistui erittäin yleisesti: ”väsynyt” ja ”rentoutunut”. Muutamat kertoivat, että oli ollut hauskaa. Kaksi osallistujaa kertoi olevansa valmiita uusiin, vaativampiin haasteisiin
Kirsti Palonen
