Palestiinalaiset uuden edessä

Trumpin hallinnon kätilöimät Arabiemiraattien ja Bahrainin sopimukset Israelin kanssa diplomaattisuhteiden solmimisesta rikkoivat arabimaiden pitkäaikaista kantaa, jonka mukaan suhteiden normalisoimisen ehtona Israelin on vetäydyttävä miehitetyiltä alueilta.
Emiraattien ja Israelin sopimus on ensimmäinen arabimaan allekirjoittama sopimus, joka antaa ymmärtää, että sionismi ei ole alueella vieras tekijä ja että se on samanvertainen palestiinalaisten oikeuksien kanssa. Päinvastoin kuin Israelin rauhansopimuksissa Egyptin ja Jordanian kanssa, sen ei tällä kertaa tarvinnut luopua mistään.

Euroopan valtiojohtajat ovat valtaosin kiitelleet sopimuksia. Esimerkiksi Ranskan Macron onnitteli Emiraatteja “rohkeasta päätöksestä”. EU:n ulkoasiain edustaja Josep Borrell on kiitellyt Yhdysvaltain roolia ja sanonut sopimusten edustavan positiivista vaikutusta rauhalle Lähi-idässä. Kiitosta on antanut ehkä vähän yllättäen myös YK:n pääsihteeri Antonio Guterres. Poikkeuksen teki Luxemburgin ulkoministeri Jean Asselborn, joka varoitti, että alueella, edes Persian lahden maissa, ei saavuteta vakautta ilman kahden valtion ratkaisua, ja syytti Emiraatteja palestiinalaisten myymisestä. Myös Amnesty on reagoinut sopimuksiin todeten, että Israelin ja Palestiinan rauhaan pitää kuulua siirtokuntien poistaminen.

Emiraattien syöttinä sopimukseen oli mahdollisuus ostaa amerikkalaisia F-35 -hävittäjälentokoneita, joita Yhdysvallat on tähän asti luovuttanut Lähi-idässä vain Israelille. Koska Yhdysvallat on laissaan sitoutunut pitämään yllä Israelin laadullista aseellista etumatkaa alueella, sen odotetaan vastaavasti lisäävän aseapua Israelille entisestään. Israelin aseteollisuus puolestaan odottaa markkinoiden avautumista Emiraateissa, joka käyttää vuosittain miljardeja aseisiin ja joka on sekaantunut useisiin Lähi-idän konflikteihin Libanonista Syyriaan, Libyaan, Jemeniin ja Siinaille. Amerikkalaisen Breaking Defense-lehden mukaan Israel uskoo sopimuksen avaavan alueella uuden asevarustelukilpailun, jonka johtajana se haluaa olla.

Tässä yhteydessä voidaan muistuttaa EU:n tuesta Israelin aseteollisuusyrityksille yhteisten tutkimus- ja kehitysprojektien myöntämän rahoituksen muodossa, mitä muun muassa European Coordination of Committees and Associations for Palestine (ECCP) pitää esillä.
Sopimusten taustalla on maiden pitkäaikainen lähentyminen ja salainen talous- ja tutkimusyhteistyö. Palestiinalaishallinnon entisen ministerin Abdel Qaderin ja Israelin ulkoministerin Eliav Benjaminin mukaan “normalisointiprosessi” alkoi jo pian Oslon sopimuksen solmimisen (1993) jälkeen. Israel alkoi käyttää syntynyttä tilannetta hyväkseen paitsi alueelliseen laajenemiseen, myös ovien avaamiseen arabimaailmaan.

Sekä Emiraatit että Bahrain ovat diktatorisia maita, jotka ovat käyttäneet kovia otteita demokratiaa ja kansalaisoikeuksia vaatineita kansalaisiaan vastaan. Bahrainissa on ollut mielenosoituksia sopimusta vastaan, ja sopimus on tuomittu bahrainilaisten poliittisten ja kansalaisjärjestöjen yhteisessä lausumassa. Maanpaossa olevan tunnetun bahrainilaisen ihmisoikeusaktivistin Maryam al-Khawajan mukaan tehty diplomaattinen manööveri vastaa pelkästään vallassa olevan regiimin kantoja.
Vanhan toteamuksen mukaan “halvin tapa saada maa omalle puolelle on ostaa diktaattori”.

Humanitaarisen ja lainopillisen työn säätiön Nazahan puheenjohtajan tohtori Essam Yousefin mukaan sopimukseen liittyy vakavia eettisiä ja moraalisia kysymyksiä, kuten kansainvälisten lakien ja sopimusten ohittaminen lainmukaiset oikeutensa menettäneen kansan kustannuksella. Maailman media, kommentaattorit ja poliitikot näkevät, mitä on tapahtumassa, mutta ovat valinneet olla välittämättä siitä. “Turvallisuus”, erityisesti Israelin, menee kaiken edelle, ihmisoikeudet ja kansainvälinen laki mukaan lukien. Tässä Yhdysvallat, Israelin läntiset liittolaiset ja nyt alueen valtiot ovat kaikki osasyyllisiä. Samaan aikaan Yhdysvaltain veronmaksajien kustantama miehitys ja kolonisaatio jatkuvat heikentymättä. Yousefin mukaan normalisaatio on osa prosessia, jossa Israel pyrkii saamaan Palestiinasta mahdollisimman paljon ja tekee kaikkensa saavuttaakseen tavoitteensa “Suur-Israelin”.

Palestiinalaiset ajattelevat sopimuksesta luonnollisesti täysin toisin kuin länsimaiden johtajat, pitävät sitä puukoniskuna selkään ja näkevät suhteiden normalisoimisen miehityksen normaalistamisena. He ovat turhautuneet myös Arabiliittoon, jota eivät ole onnistuneet saamaan nykymuotoisen normalisoinnin tuomitsevan lausuman taakse.

Syyskuun alussa pidettiin presidentti Mahmud Abbasin koolle kutsumana harvinainen kokous, johon osallistuivat palestiinalaisten kaikki kilpailevat poliittiset siivet, keskeisinä Länsirannalla vallassa oleva PLO ja Gazassa valtaa pitävä Hamas. Kokouksen tavoitteena oli yhdistää palestiinalaiset yhteiseen rintamaan vastustamaan Trumpin “vuosisadan diiliä”, Israelin suunnitelmia liittää Länsirannan alueita itseensä sekä Arabiemiraattien ja Israelin suhteiden solmimisen edustamaa miehityksen normaalistamista.

Abbasin mukaan palestiinalaisten kansallinen asia on vaarallisessa vaiheessa, missä sitä uhkaavat erilaiset vehkeilyt ja vaarat. Tämän vuoksi palestiinalaisten on irtauduttava keskinäisestä vihanpidostaan ja yhdistyttävä yhteiseksi rintamaksi yhteisen kansallisen johdon taakse.

Kokouksen loppulausumassa todetaan historian tässä vaiheessa palestiinalaisten asian saaneen vastaansa salajuonia ja likvidointiyrityksiä, joiden tavoitteena on kumota palestiinalaisten oikeus itsemääräämiseen ja itsenäisen palestiinalaisvaltion perustamiseen vuotta 1967 edeltäville rajoille sekä hylätä palestiinalaispakolaisten oikeus palata kotikaupunkeihinsa ja -kyliinsä. Tässä historiallisessa kokouksessa Palestiinan kansa yhdistyy PLO:n, “Palestiinan kansan ainoan ja laillisen edustajan” kattojärjestön alle ja ryhtyy yhteisille tavoitteille, periaatteille ja arvoille pohjautuvaan kansalliseen toimintaan ja panee lopun kahtiajaolle palestiinalaisten keskinäisen sovun ja kansallisen kumppanuuden nimissä.

Lausumassa tuomitaan kaikki Israelin miehityksen normalisoinnin muodot ja kutsutaan arabi- ja islamilaisia kansoja ja maailman kaikkia vapaita kansoja torjumaan tällaiset hankkeet. Palestiinalaisilla on kansainvälisten sopimusten mukaisesti oikeus käyttää kaikkia vastarinnan muotoja, jotka vahvistavat kansojen oikeuden vastustaa miehitysvaltaa.
Tässä tilanteessa kansan vastarinta nähdään soveltuvimpana muotona.

Kokouksessa nähtiin välttämättömäksi, että kaikilla palestiinalaisilla on yksi ainoa demokraattinen poliittinen järjestelmä ja laki, joka turvaa poliittisen moniarvoisuuden ja väkivallattoman vallansiirron vapaiden vaalien kautta – ei omaa valtiota Gazassa eikä valtiota ilman Gazaa. Tätä valmistelemaan päätettiin muodostaa komitea, joka muotoilee suosituksia myöhemmin perustettavalle Palestiinan keskusneuvostolle vielä auki olevien kiistakysymysten ratkaisemiseksi.

Toivottavasti uudessa vaikeassa tilanteessa palestiinalaisten yhdistymisestä tällä kertaa tulee todellisuutta.

Seppo Rinne

Voit lukea lehden tässä :  http://akys.kapsi.fi/wordpress/wp-content/uploads/2020/10/akys-2-20-netti.pdf

Facebooktwitterpinterestmail

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.