AKYS kyseli Palestiina-asioita Vasemmistoliiton varapuheenjohtajalta ja kansanedustajalta, Veronika Honkasalolta, joka toimii eduskunnan Palestiina-ryhmän puheenjohtajana.
1. Milloin sinulle syntyi halu auttaa Lähi-idän kaaosten uhreja?
Palestiina-ystävyysryhmän vetäjänä on perinteisesti ollut vasemmistoliittolainen. Kun mahdollisuus ryhmän pj:ksi tuli, kiinnostuin heti. Ihmisoikeuskysymykset ovat minulle sydämen asia ja Palestiina-kysymys tuttu myös perhesuhteiden kautta jo pitkään.
2. Miten Palestiina-ryhmä toimii? Miten monta teitä on ja mistä puolueista? Pysähdyttekö välillä yhdessä keskustelemaan ja pohtimaan tilanteita vai jaatteko keskenänne informaatiota sähköisesti.
Palestiina-ystävyysryhmä ei ole päässyt kokoontumaan niin säännöllisesti koronan takia. Kokoonnumme muutaman kerran syksyllä ja muutaman kerran keväällä. Minusta on tärkeää verkostoitua myös Suomessa asuvien palestiinalaisten kanssa. Ryhmän toiminnassa on mukana kansanedustajia monesta eri eduskuntapuolueesta.
3. Teit viime toukokuussa hallitukselle kysymyksen Suomen hallituksen kannasta Israelin suunnitelmaan liittää Palestiinan Länsiranta osaksi Israelia. Kysyit, millaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä oma-aloitteisesti ja osana Euroopan unionia tämän suunnitellun vakavan kansainvälisen oikeuden rikkomuksen haastamiseksi sekä tukeeko hallitus Israeliin kohdistuvien pakotteiden tai rajoittavien toimenpiteiden käyttöönottoa. Mitä ajattelet kysymyksen saamasta palautteesta?
Minusta kysymyksen vastaus oli turhan varovainen.
4. Syksyä kohti palestiinalaisten näkymät vaikeutuivat edelleen, kun Israel ja Arabiemiraatit ilmoittivat solmivansa USA:n tuella diplomaattisuhteet, ja Bahrain seurasi Arabiemiraatteja melkein heti perässä. Länsimaailmassa media ei enää näytä huolestuvan siitä. Mitä arvelet, kuinka suuri osa suomalaisista on ylipäätään perillä siitä, mitä miehitetyillä alueilla tapahtuu ja siitä, miten röyhkeästi Israel rikkoo kansainvälistä lakia? Mitä mieltä olet yleensä siitä, miten media käsittelee miehitystä ja Palestiinan tilannetta?
Näillä sopimuksilla ei ole suurta alueellista merkitystä siinä mielessä, että sopimusten osapuolten välistä sotatilaa ei ollut. Sopimukset eivät ole rauhansopimuksia tässä merkityksessä, vaan ne virallistavat jo pidempään vallinneen tilanteen. Israel–Palestiina-konfliktin näkökulmasta sopimusten kenties ensisijainen merkitys on, että ne käytännössä mitätöivät Arabiliiton rauhanehdotuksen vuodelta 2002. Arabiliiton rauhanehdotuksessa todetaan, että arabivaltiot sitoutuvat normalisoimaan suhteensa Israelin kanssa sillä ehdolla, että Israel vetäytyy miehittämiltään alueilta ja hyväksyy palestiinalaisvaltion perustamisen.
Israel-Palestiina konfliktin uutisoinnissa on useita ongelmia. Yksi on se, että konfliktin historiallinen tausta ja poliittinen konteksti saa turhan vähän huomiota. Toinen tähän liittyvä yleinen ongelma on, että tilanne esitetään kahden tasavertaisen osapuolen välisenä konfliktina, jolloin lukijalle saattaa jäädä epäselväksi, että kyseessä on Israelin harjoittama yli puolivuosisataa kestänyt sotilaallinen miehitys, jonka alaisuudessa eläviltä palestiinalaisilta on evätty itsemääräämisoikeus sekä monet perustavanlaatuiset kansalais- ja poliittiset oikeudet. Kansainväliselle oikeudelle tulisi antaa huomattavasti enemmän painoarvoa uutisoinnin kehystämisessä.
5. Gazan humanitaarinen tilanne on katastrofaalinen. Viimeaikaiset pommitukset ja koronan leviäminen sielläkin ovat kärjistäneet asukkaiden kärsimystä äärimmilleen. Mitä Suomi voisi ja sen pitäisi tehdä Gazan tilanteen helpottamiseksi?
Gazan humanitaarinen ja sosioekonominen tilanne on syvästi järkyttävä. YK:n arvioiden mukaan kaista on jo muuttunut elinkelvottomaksi alueeksi. Gazan väestö on lisäksi erittäin nuorta ja siellä asuu noin miljoona lasta.
Humanitaarisen avun tarpeen lisääntyessä Suomen tulee jatkaa tukeaan YK:n palestiinalaispakolaisten apujärjestö UNRWA:lle. Suomi nosti yleistuen määrää viiteen miljoonaan euroon vuonna 2019. Suomi voisi harkita tuen nostamista entisestään vuoden 2022 jälkeen, jolloin nykyinen ulkoministeriön ja UNRWA:n välinen monivuotinen rahoitussopimus päättyy. Esimerkiksi Ruotsin tuki UNRWA:lle on yli kymmenkertainen Suomeen verrattuna.
On kuitenkin selvää, että ilman poliittista muutosta Gazan humanitaarinen tilanne ei tule parantumaan. Gazan ongelma ei ole humanitaarisen avun puute, vaan Israelin ja Egyptin ylläpitämä laiton ja moraaliton saarto. Tarvitaan huomattavasti enemmän poliittista painetta erityisesti Israelin suuntaan Gazan saarron lakkauttamiseksi.
Tällä hetkellä kansainvälinen rikostuomioistuin harkitsee tutkinnan aloittamista Israelin mahdollisista sotarikoksista Länsirannalla ja Gazassa. Tuomioistuimen toimintaa ja riippumattomuutta tulee puolustaa, tukea ja vahvistaa. Yhdysvaltojen tuomioistuimeen kohdistamat sanktiot ovat vakava hyökkäys kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää ja kansainvälistä oikeutta kohtaan.
6. Israelista on tullut huomattava asetoimittaja Suomen puolustusvoimille, vaikka Israelin aseteollisuus on syvästi mukana sota- ja muissa kansainvälisen lain vastaisissa rikoksissa miehitetyillä alueilla ja muualla maailmassa. Kauppa on jatkunut myös nykyisen vasemmistovetoisen hallituksen aikana. Miten tämä on mahdollista, miten asehankintoja koskevat päätökset tehdään?
Vasemmistoliitto suhtautuu kriittisesti Israelin kanssa käytävään asekauppaan. Kansainvälisesti ja kansallisesti aseiden hankintaa ei kuitenkaan säädellä lailla samalla tavoin kuin aseiden vientiä. Aseviennissä kohdemaan ihmisoikeustilanne pitää ottaa huomioon ja viennin on oltava Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukainen. Merkittävät vientipäätökset tekee valtioneuvosto. Asehankinnoissa sen sijaan noudatetaan lakia julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista.
Suomen tulee lopettaa asekauppa Israelin kanssa.
7. Euroopan unioni ja sen mukana Suomi toistavat jatkuvasti sitoutumistaan kahden valtion ratkaisuun ja tukeaan Israelin ja palestiinalaisten neuvottelujen aloittamiselle rauhan saavuttamiseksi. EU:ssa kuitenkin epäilemättä nähdään Israelin todelliset tavoitteet eli saada mahdollisimman suurin osa alueista mahdollisimman vähällä määrällä palestiinalaisia. EU:lla on kansainvälisen lain ja sen omien sääntöjenkin mukaa velvollisuus olla auttamatta laitonta miehitystä ja laittomia siirtokuntia, mutta se ei kuitenkaan tee mitään konkreettista Israelin painostamiseksi laittomuuden lopettamiseksi (siirtokuntakaupan kieltäminen, assosiaatiosopimuksen jäädyttäminen jne.). Israelia sanotaan ympäröivän rankaisemattomuuden kulttuuri. Mitä näet olevan EU:n hampaattomuuden takana?
Kansainvälisen oikeuden mukaan valtioilla on velvollisuus olla tukematta vakavia kansainvälisiä rikoksia sekä toimia sen eteen, että rikollinen toiminta tulee päätökseensä. EU:n tulisi ryhtyä toimenpiteisiin suhteessa Israelin sotarikoksiin samalla tavoin, kun se toimi Venäjän toteuttaman Krimin niemimaan valloituksen jälkeen, jolloin unioni kielsi Krimiltä tai Sevastopolista peräisin olevien tuotteiden tuonnin. Näiden velvoitteiden johdonmukaiseksi soveltamiseksi EU:n tulisi kieltää myös Israelin laittomista siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden tuonti EU:n markkinoille.
EU:n hampaattomuuden taustalla on monia syitä, sekä unionin sisäisiä että ulkoisia. EU:lla on historiallisesti ollut pieni poliittinen rooli suhteessa Israel–Palestiina-konfliktiin. 1990-luvulla alkaneen rauhanprosessin myötä EU alkoi keskittyä ensisijaisesti valtion rakennukseen ja kehitysapuun miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Tähän strategiaan on viitattu ”valtionrakentamisena ilman valtiota” eikä se ole tuottanut suurista taloudellisista panostuksista huolimatta toivottua lopputulosta (johtuen ensisijaisesti Yhdysvaltain-johtoisen rauhanprosessin valuvioista). EU puolustaa edelleen vahvasti kahden valtion ratkaisua ja kansainvälistä oikeutta ulostuloissaan, mutta Israelin konkreettiset ja yksipuoliset lainvastaiset toimet miehitetyillä Palestiinalaisalueilla uhkaavat tehdä kahden valtion ratkaisusta mahdottoman. Trumpin ja Netanjahun hallintojen yksipuolisten toimien tulisi viimeistään tehdä selväksi, että kahden valtion ratkaisun säilyttämiseksi tarvitaan nyt EU:lta vahvaa poliittista vastuunkantoa ja konkreettisia toimia.
8. Näetkö mahdollisuuksia saada eduskunnassa eteenpäin mitään palestiinalaisia auttavia päätöksiä kuten pakotteiden käyttöönotto tai asekaupan lopettamista Israelin kanssa. Mikä on suurin este, että tällaiset asiat eivät etene?
Tällä hetkellä tällaisille toimille ei ole eduskunnassa valitettavasti tarvittavaa poliittista tukea, mutta se voi muuttua. Tämän muutoksen aikaansaamiseksi on tehtävä jatkuvasti töitä.
9. Palestiinalaiset itsekin näkevät, että vain kansalaisyhteiskunnan painostuksella valtiot saadaan toimimaan Palestiinan asiassa ja vetoavat ennen muuta ulkomaailman maiden kansalaisiin. Ennen vanhaan näistä asioista puhuttiin kouluissa ja työpaikoilla. Nyt ei valtamediakaan ole kovin kiinnostunut aiheesta. Millä keinoin tämän kaltaista tietoisuutta olisi nyt mahdollista kohentaa?
Kaikki mahdollinen vaikuttamistyö on tärkeää. Tiedotusvälineiden merkitys on tässä erityisen tärkeä.
Voit lukea lehden tässä: http://akys.kapsi.fi/wordpress/wp-content/uploads/2020/10/akys-2-20-netti.pdf
