Paluu Beirutiin kahden ja puolen vuoden poissaolon jälkeen oli järkytys. Toki tiesin, miten huonosti Libanonilla menee, mutta sen kokeminen konkreettisesti on eri asia. Kuten melkein kaikilla muillakin täällä, päivittäistä elämääni rytmittää sähkön saatavuus. Verkkosähköä tulee ennakoimattomasti vain tunnin tai pari päivässä, mutta toki minulla on sopimus paikallisen generaattorilla tuotettua sähköä tarjoavan yrittäjän kanssa. Vajaan 200 euron kuukausihintaan saan 10 ampeeria, 13 tuntia vuorokaudessa. Kesäisen kuumassa Beirutissa yritän olla kotona lähinnä silloin kun on sähköä ja mahdollisuus pitää päällä edes yhtä ilmastointilaitetta. Aamulla nousen generaattorin aikataulun mukaan, illalla menen töistä kotiin sen mukaan.

Vedestäkin on pulaa. Sitäkin tulee ilmeisesti keskimäärin tunnin verran päivässä. Kotitalomme tankeista vesi on tähän saakka loppunut onneksi vain kerran, jolloin vuokraemäntämme tilasi paikalle tankkiauton.

Pankkijärjestelmä ei toimi eikä luottokortilla voi maksaa. Myyjän pelkona on, että hän ei saa rahojaan pankista. Ulkomaalaisella kortilla ostavan erityisenä pelkona puolestaan on, että Libanonin punnissa määritelty maksu konvertoidaan euroiksi virallisen kurssin mukaan, joka on yli 20 kertaa korkeampi kuin todellinen kurssi. Viiden euron ostos maksaisi silloin yli satasen. Suurin seteli on 100 000 Libanonin puntaa, nykyarvoltaan noin kolme euroa. Seteleitä pitää lompakossa olla tuhti nippu, koska kaikki maksetaan käteisellä. Jos siis on niin onnekas, että rahaa ylipäätään on.

Monilla ei ole. Valuutan arvon romahdus ja inflaatio on syönyt julkisen puolen palkat olemattomiin, minkä vuoksi monet virkailijat lakkoilevat tai käyvät töissä vain 2–3 päivänä viikossa. Virkailijoilla ei ole varaa työmatkoihin eikä virastoilla sähköön. Perheillä ei ole varaa generaattorimaksuihin tai ostoveteen. Yksityisissä yrityksissä osa valuutan romahduksesta on korvattu työntekijöille, ja esimerkiksi puolet palkasta saatetaan maksaa dollareissa – laskettuna virallisen kurssin mukaan.

Huolimatta talouden ja infrastruktuurin vakavista ongelmista täällä on yhä hyvät toimintaedellytykset instituutille. Kesätauon jälkeen nautimme viime syksyn tutkijavieraamme Vana Kalendarianin koordinoimasta konferenssista “The Changing and Enduring Face of the Ancient Near East: The Impact of Migration and Imperialism through the Ages”. Valikoima konferenssiesitelmiä julkaistaan pian FIMEn Youtube-kanavalla. Syksyn aikana pidetään toisen tutkijavieraamme luotsaama työpaja ”Everyday Peace practices in the Middle East: Insights for research and practice”, ja lokakuussa on opintomatka vastasaapuneiden oppilaiden parissa työskenteleville opetusalan ammattilaisille.

FIMEn aktiviteetista voi nauttia myös muualla kuin Beirutissa tai Helsingissä, vaikka kotisohvalla. FIMEn pitkään työn alla ollut avoin verkkokurssi ”Väärinymmärretty uskonto? Tunne islamin perusteet” on nyt julkaistu ja suoritettavissa. Tiedätkö jo, mitä sharia, suura tai jihad tarkoittavat? Haku verkkokurssille ”Love, marriage and dating in the Arab world. Anthropological perspectives on contemporary practices” on auki 20.9. saakka. Lähi-itä NYT -blogin ja -podcastin annista lisää myöhemmin tässä uutiskirjeessä.

Meille instituuttilaisille elämä Beirutissa on kaikkea muuta kuin ankeaa. Elokuussa aloitti FIMEn uusi harjoittelija Vera Jegorenkov ja syyskuussa meillä on kylässä FIMEn tutkijavieras Samuli Lähteenaho. Beirutissa järjestetään mielenkiintoisia tapahtumia – muitakin kuin FIMEn, täällä on muun muassa meneillään Banksyn näyttely, ruoka on herkullista, ihmiset ystävällisiä ja Libanonin maisemat henkeä salpaavia. FIME etsii parhaillaan uutta johtajaa, joten jos haluat luotsata pientä ja dynaamista organisaatiota muuttuvassa maailmassa, nyt olisi siihen mahdollisuus. Myös haku ensi kevään korkeakouluharjoittelijaksi on auki.

Anu Leinonen
Suomen Lähi-idän instituutin vt. johtaja

Lähteenä FIMEn uutiskirje
4/2022