Palestiinalaisten 74 vuotta jatkunut, yhä paheneva sorto ei ole uutisaihe. Israelin sotilaat ampuvat ihmisiä lähes sattumanvaraisesti siellä täällä, ikään kuin pelotteeksi. Olin maalis-huhtikuussa puolitoista kuukautta Länsirannalla kansainvälisen solidarisuusjärjestön ISM:n aktivistina seuraamassa tapahtumia ja osallistumassa mielenosoituksiin. Viimeisen vuorokauden aikana ennen
kotiinpaluutani Israelin armeija tappoi neljä ihmistä.

Kun israelilainen tarkka-ampuja tappoi 25 vuotta Al Jazeera -kanavalla työskennelleen toimittajan, Shireen Abu Aklehin Jeninin pakolaisleirille tekemässään rynnäkössä, tapaus huomioitiin ympäri maailmaa, osittain siksi, että hän oli myös USA:n kansalainen. Ja kun Israelin poliisit riehuivat Shireenin hautajaiskulkueessa, repivät saattoväeltä Palestiinan lippuja ja hakkasivat arkun kantajia, niin että arkku oli pudota maahan, siitä droonilla kuvattu video levisi kaikkialle.

Vietin viimeiset päivät ennen kotiinpaluutani Hebronissa, jossa siirtokuntalaisten väkivalta palestiinalaisia kohtaan on kiihtynyt. He estävät jopa lapsia menemästä kouluun. Ja koska oli ramadan-kuukausi, häirintää oli tavallista enemmän Ibrahimin moskeijan edustalla. Puolet rakennuksesta, jota juutalaiset kutsuvat patriarkkojen haudaksi, on synagogana, mutta juutalaiset vaativat koko rakennusta itselleen.

Hebronilaisen ystäväni majatalo on melko lähellä Ibrahimin moskeijaa. Ennen kello 18:n rukousta kuulin pamauksia ja ambulanssin ääntä. Lähdin ulos ja näin, että meidän pikku kadunpätkällämme, jonka checkpoint katkaisee, oli täysi riehunta päällä. Ihmisiä juoksee tarkastuspisteeltä poispäin, kadulla on paljon lapsia, kuuluu pauketta ja kyynelkaasu leviää. Sotilaita ryntäilee hullun lailla, huutaa, rynkyttää ovia ja ikkunaristikoita ja syöksyy ikään kuin väijyksiin. ”Tämä lienee eräänlainen näytös”, vieressäni seisova nuori mies hymähtää. Pakenemme kumminkin sivukadun kivijalkaleipomoon turvaan. Ulkoa kuuluu hirvittävä pamaus. Lapset tuskin edes reagoivat, lienevät niin tottuneita.

Ramadanin aikaan Israelin sotilaita kuskattiin bussilasteittain Hebroniin vaikeuttamaan palestiinalaisten pääsyä Ibrahimin moskeijaan (kuva Kirsti Honkasalo).

Nuoret miehet näyttävät kännykästään videota: Ibrahimin moskeijan sisäänkäynnin vieressä makaa nainen maassa, sotilaat eivät päästä ketään lähelle. Miehet kertovat, että sotilas ampui naisen, eikä ambulanssihenkilökuntaa päästetä tämän luokse. Yleinen tapa: varmistetaan kuolema. Sotilas väittää naisen iskeneen häntä veitsellä. Nuori perheenäiti ja keittiöveitsi sekä hampaisiin asti aseistautunut sotilas. Uskokoon ken tahtoo.

Sotilaat ampuivat yhden naisen moskeijan edustalla (kuva: Kirsti Honkasalo).

Saman vuorokauden aikana sotilaat tappoivat Betlehemin seudulla kävelleen naisen, ”joka oli lähestynyt epäilyttävästi”, nuoren miehen, ”joka oli aikeissa heittää Molotovin cocktailin” ja toisen miehen, ”joka oli ilmeisesti terroristi”. ”Epäilyttävä nainen” paljastui kuuroksi ja ”Molotov-mies” liikuntarajoitteiseksi. Neljäs asui Jeninin pakolaisleirillä, jonne Israelin sotilaat tekivät useita hyökkäyksiä jo ennen Shireen Abu Aklehin murhaa.

Tämän vuoden alkupuolella Israelin ’turvallisuusjoukot’ ovat tappaneet jo viisi kertaa enemmän palestiinalaisia kuin viime vuonna samaan aikaan, vaikka viime vuosikin oli palestiinalaisille tuhoisin sitten vuoden 2014. Israelilaiset joutuvat tuskin koskaan vastuuseen tapoistaan – tai jos, tuomio on muutama kuukausi vankilassa. Jos palestiinalainen surmaaja jää kiinni, hänet ammutaan yleensä välittömästi – ja lisäksi ainakin kymmenen muuta ’varmuuden vuoksi’.

Kirsti Honkasalo

Kamppailussa kuolleita ja eloonjääneitä (kuva Kirsti Honkasalo)