Tukalinta on C-alueilla, jotka kattavat yli 60 % koko Länsirannasta. Nämä seudut ovat harvaan asuttuja, enimmäkseen kosketuksissa Israelin rajaan ja ne ovat jatkuvan uhan alla. Israel on nimennyt noin viidesosan koko Länsirannasta ampumaharjoitusalueekseen.
Khalled ad-Daba’a on yksi pieni kyläyhteisö niistä paristakymmenestä Masafer-Yattan alueella, jotka Israel on päättänyt tuhota tehdäkseen itselleen uuden ampuma-alueen Länsirannan etelärajan tuntumaan. Koko Masafer-Yattan alueella on asukkai Khalled ad Daba’a on pieni kyläyhteisö Masafer-Yattan alueella, yksi niistä paristakymmenestä jotka Israel on päättänyt tuhota tehdäkseen itselleen uuden ampuma-alueen Länsirannan etelärajan tuntumaan. Koko Masafer-Yattan alueella on asukkaita n. 1200. Suurin osa heistä on asunut tällä alueella vuosikymmeniä, monet jo usean sukupolven ajan.
Taivaalla meluaa harva se päivä Israelin armeijan hävittäjiä ja helikoptereita. Khalled ad-Daba’assa on 15 perhettä ja 84 asukasta, joista lähes puolet on lapsia. Kylässä on uusi alakoulu; Israelin sotilaat hajottivat edellisen koulurakennuksen ja sen paikalla on nyt oliivitarha. Siis, on niin kauan kuin on. Israel on jo tuhonnut taloja monesta alueen kylästä. Jotkut asukkaat ovat menettäneet kotinsa kolme kertaa. Kyläläiset jatkavat elämäänsä normaaliin tapaan. Periksi ei anneta.
Pikku talot paistattelevat aurinkopaneelien hehkussa. Israelilais-palestiinalainen järjestö Comet-ME on juuri asentanut kyliin internetin. Se on järjestänyt kaikkein vaikeimmassa tilanteessa oleviin Länsirannan kyliin myös vettä ja sähköä vuodesta 2009 lähtien.
Khalled ad-Daba’an asukkaat paapovat meitä kansainvälisiä aktivisteja. Naapurin poika Kutaiba tuo aamuisin vastapaistettua leipää. Meitä varten on rakennettu oma pikku tupa ja vesivessa suihkun kera. Kansainvälinen Solidarisuusliike (ISM, Palestine Solidarity) tukee nimenomaisesti tätä kylää ja At-Tuwania, lähinnä olemalla läsnä ja tarpeen tullen vastustamassa Israelin armeijan tuhotoimia ja siirtokuntalaisten hyökkäyksiä.
Israelin siirtokuntalaiset lasten ja lampurien kimpussa
Masafer Yattan pohjoisosassa olevan At-Tuwanin kylän ympärillä on useita Israelin siirtokuntia. Kolme niistä reunustaa pikku tietä, jota pitkin At-Tuban lapset kävelevät kouluun. Israel on sulkenut tien kaikilta muilta paitsi näiltä muutamilta koululaisilta – ja tietysti juutalaisilta. Siirtokuntalaiset ovat kuitenkin käyneet näiden pikku koululaisten kimppuun ja yrittäneet estää heitä menemästä kouluun. Lapset eivät enää uskalla kulkea koulumatkoja yksin. Niinpä aktivistit ovat ryhtyneet saattamaan lapsia metsikköön, jonka luota Israelin sotilaat ajavat heidän vierellään koulutienpätkän siirtokuntien ohi. Sama toistuu toiseen suuntaan. Joka kerta lapset joutuvat turhautuneina odottamaan sotilassaattajia vähintään tunnin. Ja me ihmettelemme, miksi Israel ei yksinkertaisesti kiellä siirtokuntalaisia kiusaamasta lapsia. Vallan käyttöä tämäkin.
Siirtokuntalaiset eivät jätä myöskään palestiinalaisia lammaspaimenia rauhaan, vaan yrittävät jatkuvasti häätää heitä näiden omilta mailta. Ja joka kerta he soittavat sotilaat paikalle. Sitten taas keskustellaan ja huudetaan. Kaikki tämä on kuin huonoa farssia. Paitsi että siirtokuntalaiset saattavat olla erittäin väkivaltaisia. Kun muutamia kansainvälisiä aktivisteja oli vierailemassa At-Tuban kylässä, siirtok untalaiset lähestyivät heitä sangen epäystävällisissä merkeissä. Kun yhdysvaltalainen Cassandra käännähti katsomaan taakseen, seurauksena oli tajunnan menetys, kun nuori siirtokuntalaismies iski häntä jämäkällä kepillä päähän. Cassandra selviytyi hengissä ja siirtokuntalainen todennäköisesti selviytyy ilman seuraamuksia.
Lisää sotilastukikohtia myös pohjoiseen
Länsirannan pohjoisosassa, Jordan-joen laaksossa ei ole sen helpompaa. Siellä Israelin sotilaat ja siirtokuntalaiset hajottavat ensimmäiseksi kouluja ja viljelijöiden myyntikojuja, puhkovat ja repivät kasvihuoneita, katkovat vesijohtoja ja varastavat pumppuja, työkaluja, koneita ja kuljetusvälineitä. Ja tietenkin sotilaat pidättävät ihmisiä, milloin lystäävät.
Pääsen vihdoin katsomaan Bardalan kylän yhteisötaloa, jonka rakennustöitä olin aloittamassa israelilaisen talojen hajotuksia vastustavan komitean ICAHD:in (Israeli Committee Against House Demolitions) sangen monenkirjavassa joukossa syksyllä 2018. Pyöreä talo näytti paljon isommalta kuin pohjatöistä saatoin kuvitella. Ja se on ahkerassa käytössä, vaikka juuri näinä päivinä maaliskuussa olin siellä ainoa aktivisti. Yhteisötalon katolla loistivat auringon laskettua valonheittimet joka suuntaan. Pihasta hyökkäsi kimppuuni, melko lempeästi, kun tulin isännän mukana, kolme räyhäävää koiraa. Hyvä niin. Tiesin olevani turvassa myös viereen rakennetussa vierastalossa. Täällä toimii vireä maatalousosuuskunta ja kaikenlaisiin viljelytöihin tarvittiin lisää käsiä.
Israelilaisten siirtokunnat leviävät leviämistään täälläkin, nyt kun mitään, edes nimellistä estettä maanryöstölle ja uusille siirtokunnille ei enää ole. Syrjäisen pikku koulun viereen oli ilmestynyt uusi sotilastukikohta.
Kirsti Honkasalo