Kylässä Gazan sairaalassa

 

Palestiinalainen Amina Akile avaa oven kotiinsa entisessä sairaalassa, Sabran alueella, Beirutissa. Kotiäiti kertoo keskittyvänsä arjessaan siihen, että hänen lapsensa saisivat elää onnellisesti ja opiskella unelma-ammatit.


Sosiaalityöntekijä Zohour Akkawi palestiinalaisjärjestö Beit Atfal Assumoudista (BAS) sytyttää puhelimensa lampun saapuessaan Gazan sairaalan portaikkoon. Hän on osannut varautua pimeyteen. Talossa sähköt ovat poikki päivittäin aamuyhdeksästä puolille päivin.

Tämä kymmenkerroksinen rakennus oli 1970-80 luvuilla korkeatasoinen sairaala. Rappusilla liikkuivat lääkärit ja sairaanhoitajat potilaita siirrellen. Nykyisin täällä liikkuvat talon asukkaat, kuten äidit ruokaostoksia kantaen. Hissi ei toimi, mutta se ei ole yllätys. Olemmehan Libanonissa palestiinalaisten asuttamalla alueella.

2_Gazan_sairaala_kuva_Hanna_HirvonenGazan sairaala avattiin vuonna 1978. 1980-luvun puoliväliin saakka jatkunutta sairaalatyötä katkoivat palestiinalaisia vastaan tehdyt hyökkäykset. Beirutissa Sabran alueella sijaitseva entinen sairaala on nykyisin asuinrakennus.

 

3_Gazan_sairaala_kuva_Hanna_HirvonenVäliaikaisuus näkyy rakennuksissa palestiinalaisalueilla – sähköjohdot esimerkiksi repsottavat ulkona. Libanonin johtajat kun eivät halua palestiinalaisista kansalaisia, ja pakolaisina heiltä puuttuu moni oikeus. Rakentaa ja remontoida saa luvan kanssa harvoin.

 

Zohour Akkawi työskentelee tällä hetkellä kolmen Gazan sairaalassa asuvan perheen parissa. Hänet tunnetaan täällä hyvin. Erään asunnon ovi on auki, ja iloinen rouva tervehtii kulkijoita. Nainen kertoo asuvansa yksin. Aiemmin, kun kaikki kymmenen lasta asuivat vielä kotona, koti oli vilkas ja ahdas.

BAS on auttanut perhettä. Lapset olivat aikoinaan järjestön ylläpitämässä päiväkodissa.

*

Sairaalassa on ollut asukkaita aina. Sabraan ja läheiseen palestiinalaisleiriin, Shatilaan, on hyökätty useaan otteeseen. Ihmiset ovat menettäneet pommituksissa koteja ja saaneet väliaikaisen turvapaikan sairaalan kerroksista.

Akkawi huomauttaa portaikon olevan nykyisin varsin hyvässä kunnossa. Askelmat ovat mutaisia ja roskaisia mutta ehjiä. Sairaalan historiassaan kokemien pommitusten vauriot on korjattu norjalaisen järjestön avulla.

Entisen sairaalan käytävät ovat näin aamupäivällä rauhallisia. Suurin osa talon lapsista on koulussa.

4_Gazan_sairaala_kuva_Hanna_HirvonenGazan sairaalaan kuuluu kaikkiaan neljä rakennusta. Kuvan rakennuksessa oli aikoinaan naistentautien osasto ja synnytysosasto.

 

Kakkoskerroksessa oven avaa Amina Akile. Hän on kotiäiti, jonka päivät kuluvat etupäässä perheelle ruokaa laittaen ja asuntoa siivoten. Nainen kertoo asuneensa Gazan sairaalassa jo lapsuudessaan. Välillä hänen kotinsa oli Jordaniassa, jonne hän muutti miehen perässä.

Kaikki Akilen kolme lasta ovat syntyneet Jordaniassa, mutta kun lasten isä kuoli, Akile palasi lastensa kanssa Libanoniin.

Koulusta kotiin on ehtinyt 10-vuotias Omar. Äiti kehuu poikaa itsenäisiksi opiskelijaksi, ja Omar kertoo haluavansa arkkitehdiksi. Myös tyttäret ovat jo paljastaneet haaveammattinsa. Toinen tähtää juristiksi, toinen ranskanopettajaksi.

Lasten haaveita on aina ilo kuunnella. He osaavat vielä unelmoida – toisin kuin vuosikymmeniä pakolaisina leireissä eläneet vanhemmat sukupolvet. Palestiinalaiset tulivat Libanoniin yli 70 vuotta sitten, pakoon Israelin perustamissotaa.

5_Gazan_sairaala_kuva_Hanna_HirvonenNeljäsluokkalainen Omar viettää loppupäivän todennäköisesti kotona. Äidin mielestä näin on parasta, sillä seutu ei ole lapsille kovin turvallista liikkua.

 

6_Gazan_sairaala_kuva_Hanna_HirvonenAmina Akile haaveilee siitä, että hänen lapsensa saisivat itselleen mieluisat ammatit. Hän jakaa monen Libanonissa asuvan palestiinalaisäidin unelman.

 

Äidin arkeen kuuluvat myös käynnit järjestöissä, jotka tukevat hänen lapsiaan. BAS on järjestänyt lapsille kummit, ja molempien tyttöjen kummit ovat Suomesta. Omana harrastuksena Akilella on arabian opiskelu samaisen järjestön kurssilla kahtena päivänä viikossa sekä kokki- tai makeistenvalmistuskurssi lauantaisin.

Uusi aviomies käy töissä. Hän remontoi asuntoja samassa rakennuksessa. Miehen ammatti paistaa myös näiden seinien sisällä. Tila on kovin rajallinen, mutta huoneet on erotettu toisistaan. On erilliset huoneet vanhemmille, Omarille ja tytöille sekä kapoinen keittiö.

Tytöt ovat onnekkaita, sillä heidän huoneeseensa pääsee auringonvaloa pienestä ikkunasta. Kaikkialla on siistiä ja sisustukseen on selvästi satsattu.

”Hyvin järjestetty”, Zohour Akkawi toteaa. Sosiaalityöntekijänä hän tuntee palestiinalaiskotien kirjon. On koteja, joissa seitsemän ihmistä asuu yhdessä huoneessa. On koteja, joissa on kosteusvaurioita, muttei varaa remontoida, sekä alimpien kerrosten asuntoja, joihin ei tule ollenkaan päivänvaloa.

7_Gazan_sairaala_kuva_Hanna_HirvonenPalestiinalaisleirit Libanonissa ovat useimmiten avoimia paikkoja. Niihin muuttaa libanonilaisia ja siirtotyöläisiä alempien asumiskustannusten takia. Syyrian sota on tuonut joukoittain pakoon lähteneitä vuokralle Gazan sairaalaan.

 

Teksti ja kuvat, Hanna Hirvonen

Kansan Uutisen jutussa tapaan Gazan sairaalassa rakastuneen avioparin ja heidän viidestä lapsestaan kaksi. Kuljeskelen myös muualla Sabran alueella ja selvitän sairaalan sekä palestiinalaisleirin historiaa tarkemmin.

facebooktwittergoogle_pluspinterestmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *