Tuomioistuimen päätöksen mukaan palestiinalaisen elokuvantekijän on maksettava vahingonkorvausta verilöylyyn osallistuneelle israelilaiselle sotilaalle
Israelin tuomioistuin on poikkeuksellisen drakonisella päätöksellä päättänyt, että dokumenttielokuvan ”Jenin, Jenin” näyttäminen Israelissa kielletään. Lisäksi kaikki elokuvan kopiot on kerättävä ja tuhottava. Tuomioistuin meni vielä pidemmälle ja määräsi verilöylyndokumentoineen miehen, ohjaaja ja näyttelijä Mohammad Bakrin, maksamaan vahingonkorvauksia verilöylyyn osallistuneelle israelilaiselle upseerille. Upseeri näkyi dokumentissa noin viiden sekunnin ajan.
Israelin sotilaallinen hyökkäys palestiinalaisten pakolaisleirille Jeninissä ja sen jälkeinen joukkomurha tapahtui maaliskuussa 2002. Armeija tuli leiriin tankkien, erikoisjoukkojen, komentoyksiköiden ja useiden reserviläisjoukkojen kanssa. Leiriä pommitettiin ilmasta ja maasta. Sadat palestiinalaistaistelijat puolustautuivat urheasti, pelkillä puoliautomaattisilla kivääreillä ja alkeellisilla sissisotataidoilla varustettuina. Kaksikymmentäviisi Israelin sotilasta menetti henkensä leirissä ja lukemattomia palestiinalaisia, lähinnä siviilejä, tapettiin.
Hiljennettyjen näkökulman hiljentäminen
”Jenin, Jenin” sisältää todistuksia kaiken ikäisiltä ihmisiltä, jotka kokivat israelilaisten hyökkäyksen leirillä. On sydäntä särkevää kuunnella tästä kauheasta traumasta selviytyneiden ihmisten kuvauksia ja kokemuksia. Mutta Bakri itse ei koskaan esitä suoria syytöksiä elokuvassa. Hän näyttää kuvamateriaalia israelilaisista sotilaista, panssarivaunuista, miehistönkuljetusautoista sekä pidätetyistä palestiinalaisista. Elokuvassa ei kuitenkaan missään vaiheessa esitetä varsinaista syytettä ja on selvää, että elokuvassa esitellään vain leirillä asuvien ihmisten näkemyksiä.
Israelissa puhkesi mielenosoituksia heti, kun elokuva näytettiin. Bakria kutsuttiin natsiksi ja lehdistö ja yleisö parjasivat sitä, että hän uskalsi näyttää, mitä palestiinalaiset olivat kokeneet leiriin tulleiden israelilaisten sotilaiden käsissä. Sotilaat, jotka olivat osallistuneet ns. ”Jeninin taisteluun”, vaativat Israelin viranomaisia sensuroimaan elokuvan eivätkä sallineet teatterien näyttää sitä, ja lopulta he saivat haluamansa.
Israelin elokuvavirasto (Israel Film Ratings Board) kielsi elokuvan sillä perusteella, että se on herjaavaa ja saattaa loukata yleisöä. Bakri valitti päätöksestä ja tapaus meni aina Israelin korkeimpaan oikeuteen, joka lopulta kumosi päätöksen. Siitä lähtien hyökkäykseen osallistuneet ovat etsineet tapoja haastaa elokuvan tekijät oikeusteitse.
Marraskuussa 2016 Nissim Meghnagi, varapäällikkö, joka osallistui Jeninin verilöytynä tunnettuun “operaatio Suojakilpeen”, vaati Bakrilta 2,6 miljoonan sekelin (vastaa noin 745 000 Yhdysvaltain dollaria) korvauksia. Meghnagi väitti kanteessaan, että hän esiintyy elokuvassa ja on nimetty elokuvassa ja että se halvensi israelilaisia sotilaita esittelemällä heitä sotarikollisina.
Bakri toi puolustuksessaan hyvin esille, että oikeudenkäynnin tarkoitus oli poliittinen vaino ja hiljentäminen ja että elokuva ei syytä nimenomaisesti Meghnagia. Bakrin mukaan se vain osoittaa leirin hyökkäyksen kokeneiden palestiinalaisten näkökulman. Silti Israelin miehitetyn Lydin kaupungin käräjäoikeus tuomitsi Meghnagin eduksi ja määräsi Bakrin maksamaan Meghnagille 55 000 dollaria. Nyt tapauksen odotetaan palaavan korkeimpaan oikeuteen.
Sotarikosten historia
Israelin joukot eivät sallineet useisiin päiviin hyökkäyksen päätyttyä Punaisen Ristin tai muiden kansainvälisten tarkkailijoiden pääsyä leiriin. Tämä antoi heille mahdollisuuden siivota leiri ennen kuin kukaan ulkopuolelta pystyi todistamaan mitä oli tapahtunut.
Israelin viranomaiset, tuomioistuimet, tiedotusvälineet ja yleinen mielipide pitävät palestiinalaisten väitteitä sotilasyksiköiden ihmisoikeusloukkauksista, väkivallasta ja joukkomurhista valheina. Armeijan ja muiden Israelin valtion virastojen sisäisissä tutkimuksissa Israelin joukot ovat harvoin syyllisiä rikoksiin.
Syy siihen, että ”Jenin, Jenin” loi niin voimakkaan reaktion Israelissa, on se, että asianomaiset ihmiset ja jopa ne, jotka eivät suoraan osallistu siihen, tietävät, että Israel on tehnyt julmuuksia ja sotarikoksia. Israel väittää, että IDF on ”maailman moraalisin armeija”, mutta melkein jokainen israelilainen on joko todistanut tai tuntee jonkun, joka on nähnyt tai jopa tehnyt julmuuksia.
Kaikenlaisten sotarikosten tekeminen on syvälle juurtunut perinne Israelin armeijassa. Se palaa valtiota edeltävän aikakauden varhaisiin päiviin, jolloin sionistiset miliisit toimivat ennen varsinaisen Israelin armeijan muodostamista. Nämä miliisit muutettiin järjestetyksi armeijaksi vuoden 1948 Palestiinan etnisen puhdistuskampanjan keskellä. He olivat keskellä kauhistuttavaa rikosta, josta ei vielä ole saatettu ketään oikeuden eteen, kun heistä tuli virallinen armeija ja kun juutalaisista sionistisista uudisasukkaista tuli vastaperustetun apartheidvaltion kansalaisia.
Siksi elokuvaa ja itse Mohammad Bakria vastustetaan israelilaisten keskuudessa. Bakri kosketti avointa haavaa, ja koska hän on tunnettu palestiinalainen, jolla on Israelin kansalaisuus, israelilaiset ovat raivoissaan hänelle. Bakri uskalsi mennä leiriin ja puhua sen asukkaille näyttämällä niin kutsuttua “toista puolta”. Lisäksi elokuvan aikana tehdään hyvin selväksi, että leirin henkiin jääneillä ihmisillä on peräänantamaton asenne.
Elokuvan aikana kuulemme toistuvasti miten hyökkäyksestä selviytyneet, vaikka he istuisivatkin omien kotiensa raunioilla, toistavat että he rakentavat leiritalon toisensa jälkeen eivätkä koskaan anna periksi. Tämä on tuskin viesti, jonka israelilaiset – jotka vain vähän aikaa ennen olivat äänestäneet pahamaineisen Ariel Sharonin pääministeriksi – haluavat kuulla.
D9:n kuljettaja
Israelilainen toimittaja Tsadok Yehazkeli, joka työskentelee israelilaisessa päivälehdessä Yedioth Ahronothissa, julkaisi 31. toukokuuta 2002 hepreaksi artikkelin D9-puskutraktorin kuljettajasta, joka tunnettiin lempinimellä ”Karhu Kurdi”. ”Karhu” teki itselleen nimen Jeninin pakolaisleirin hyökkäyksen aikana, kun hän ajoi 72 tunnin ajan puskutraktorinsa lukemattomiin taloihin ja tuhosi kaiken polullaan, törmäten koteihin riippumatta siitä, asuttiinko siellä vai ei.
Hänet kerrottiin sanoneen: ”Tein heille jalkapallostadionin” ja ”En ole pahoillani. Olen ylpeä työstäni” ja ”En koskaan antanut ihmisille mahdollisuutta paeta taloista ulos ennen kuin hyökkäsin ja tuhosin heidän talonsa puskutrak- torillani. ” Mitään tätä ei näytetä tai mainita Bakrin elokuvassa, mutta se antaa kuvan leiriin saapuneiden israelilaisten joukkojen ilmapiiristä.
Armeijan yksikkö, jossa D9-kuljettaja toimi, sai mitalin toiminnastaan hyökkäyksen aikana, ja ”Karhu Kurdiksi” tunnetusta miehestä tuli joukkojen sankari. Koska niin monet haudattiin raunioiden alle, kukaan ei tiedä tähän päivään asti, kuinka monta palestiinalaista tapettiin vuonna 2002 Jeninin pakolaisleirillä.
On vaikea ennakoida, mitä Israelin korkein oikeus päättää kuultuaan Bakrin tapauksen. Sotarikoksille ja julmuuksille rakentuneessa valtiossa voidaan kuitenkin odottaa, että kaikki hallituksen haarat työskentelevät yhdessä estääkseetotuuden ilmitulon. Harvat Israelin sotarikokset ovat yhtä dokumentoituja kuin tämä, joten ”Jenin, Jenin” on katsottava ja jaettava laajasti.
Miko Peled
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu englanniksi MintPressverkkojulkaisussa.
| Kirjoittajasta: Miko Peled on israelilaisamerikkalainen kirjailija, puhuja ja ihmisoikeusaktivisti. Hän syntyi Jerusalemissa vuonna 1961 ja asuu Yhdysvalloissa. Miko kirjoittaa useissa verkkojulkaisussa ja julkaisee blogia (mikopeled.com). Hänen bloginsa pääaiheita ovat muurin purkaminen sekä Israelin apartheidijärjestelmän muuttaminen demokraattiseksi valtioksi, jossa on yhtäläiset oikeudet israelilaisille ja palestiinalaisille. Hän tuottaa myös The Miko Peled Podcastia ja on kirjoittanut englanninkieliset kirjat “General’s Son” ja “Injustice: The Story of the Holy Land Foundation Five”. Hän matkustaa säännöllisesti Palestiinaan, jossa hän puhuu ja työskentelee kansan vastarinnan, BDS-liikkeen ja muiden laillisten ryhmien kanssa. Tämän seurauksena Israelin viranomaiset ovat pidättäneet hänet useita kertoja aktivismistaan. |
Lisää lukemista? Palaa verkkolehden etusivulle tai lataa PDF-muotoinen näköislehti.