Viime aikoina juutalaisiin kohdistuneiden hyökkäysten lisääntyminen on aiheuttanut pelkoa antisemitismin kasvusta, minkä johdosta valtiot ja muut tahot ovat aktivoituneet kehittämään toimia antisemitismin torjumiseksi.

Tässä yhteydessä esiin on tullut, ei vähiten johtavien israelilaispoliitikkojen ja Israelia tukevien järjestöjen taholta, “uusi antisemitismi”. Tämä jo 1970-luvulla ensimmäisiä kertoja käytetty ilmaisu tarkoittaa lyhyesti sanottuna lähinnä “uuden vasemmiston” taholta tulevan Israelin hallituksen politiikan ja sionismin arvostelun pitämistä antisemitisminä. Israelilaiset poliitikot ovat rutiininomaisesri viljelleet antisemitismisyytöksiä Israelia ja sen politiikkaa koskevan arvostelun ja toiminnan tukahduttamiseksi.

Muun muassa Israelin pääministeri Netanjahun ja Trumpin vävyn Jared Kushnerin mukaan “antisemitismi ja antisionismi ovat sama asia”. Erityisesti Palestiina-aktivismi, kuten palestiinalaisten kansalaisjärjestöjen alkuun panema BDS-kampanja, on poliitikkojen taholta ja erilaisten instituuttien raporteissa leimattu antisemitistiseksi Israelia demonisoivaksi vihaliikkeeksi, mutta myös esimerkiksi miehitetyillä alueilla tapahtuneita sotarikoksia tutkiva Kansainvälinen rikostuomioistuin on saanut kuulla olevansa “modernin antisemitismin työpaja”. Nykyisin Israelissa yleinen käsitys on että kaikella erityisesti Euroopasta tulevalla palestiinalaisten kohtelua koskevalla kritiikillä on juurensa antisemitismissä.

Viime vuosina keskustelun keskiössä on ollut International Holocaust Remembrance Alliance (IHRA)-järjestön antisemitismimääritelmä, jonka hyväksymisen puolesta viranomaisten käyttöön antisemitismin tunnistamiseksi ja sanktioimiseksi järjestö on kampanjoinut aktiivisesti erityisesti Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Alunperin määritelmä laadittiin yli 15 vuotta sitten keskusteludokumentiksi silloista Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskusta (EUMC) varten etupäässä auttamaan eurooppalaisia toimijoita antisemitismin käsittelyssä. Keskus ei ottanut määritelmää käyttöön. 2016 IHRA hyväksyi määritelmän sellaisenaan ja lisäsi siihen esimerkkejä antisemismin ilmenemismuodoista. Vaikka IHRA:n edustajakokous hyväksyi vain varsinaisen 38 sanan määritelmän, IHRA:n toimisto on ajanut sen hyväksymistä hallituksille ja muille tahoille esimerkkeineen ikään kuin se olisi virallinen IHRA:n antisemitismimääritelmä.

Määritelmään tarttuivat myös useat sionistijärjestöt, Israelin hallitus ja ulkoministeriö, joka on asettanut määritelmän edistämisen korkeimman luokan diplomaattiseksi tavoitteeksi. Netanjahu on kehottanut kaikkia maita omaksumaan IHRA-määritelmän. Toisaalta Netanjahu pitää yllä hyviä suhteita Euroopan äärioikeistoon ja antiliberaaleihin valtiojohtajiin, jollaiset on perinteisesti kytketty antisemitistisiin salaliittoteorioihin. Tämä näennäinen ristiriita selittyy tarkkailijoiden mukaan sillä, että nämä maat eivät välitä palestiinalaisten kohtelusta eivätkä “vasemmiston” universaaleista ihmisoikeuksista, mutta ne tukevat Israelia ja niiden avulla voidaan hajottaa Euroopan rintamaa suhteessa miehitykseen.

Määritelmä on herättänyt myös voimakasta vastustusta. Amerikkalainen Middle East Peace -säätiö kuvaa tilannnetta seuraavasti: “Mediassa, sosiaalisessa mediassa ja valtavirtaisessa poliittisessa keskustelussa on lähes päivittäin IHRA-määritelmää tukevia puheenvuoroja, joissa kuitenkin liian usein sivuutetaan perustellut ja konkreettiset sen sisältöä ja käyttöönottoa koskevat olennaiset ja perustuslailliset huolet ja vastaväitteet. Silti uusi määritelmä on ollut valtavan kiistelyn ja lukemattomien vastaväitteiden keskipisteenä; niitä ovat esittäneet antisemitismin ja Holokausti-tutkimuksen asiantuntijat ja tutkijat Yhdysvalloista, Israelista ja muualta maailmasta, edistykselliset juutalaisjärjestöt, johtavat lakiasiantuntijat, palestiinalaisia ja palestiinalaisten oikeuksia puolustavat järjestöt ja muut.” Säätiö on koonnut IHRA-määritelmän aiheuttamia huolia ja vastaväitteitä sisältäviä lausuntoja tietokantaan, jossa oli helmikuussa yli 120 kirjoitusta.

Määritelmän analyyttisen kritiikin mukaan se ei epämääräisyytensä, ristiriitaisuutensa ja puutteellisuutensa johdosta sellaisenaan täytä hyvän ja soveltamiskelpoisen määritelmän kriteereitä. Sen soveltaminen johtaa virheille alttiiseen tapahtumien ja faktojen arvioimiseen arvioijien ennakkoasenteiden tai vallitsevien tulkintojen pohjalta selvien kriteereiden sijasta, mikä avaa oven sen poliittiseen välineellistämiseen. Määritelmän sisällön osalta arvostelua ovat herättäneet ennen muuta IHRA:n lisäämät yksitoista esimerkkiä. Niissä ja selittävissä huomautuksissa on seitsemän viittausta Israeliin ja Israelin ja arabien väliseen konfliktiin. Useiden arvostelijoiden mukaan määritelmän käyttöä ajavien pohjimmainen tarkoitus on tukahduttaa Israel-kritiikki, joka kuitenkin on osa demokratiaan kuuluvaa sananvapautta, eikä sitä pitäisi käyttää ollenkaan. Monet juutalaistaustaiset arvostelijat näkevät miehityksen ja palestiinalaisten sorron puolustamisen maailman kaikkien juutalaisten nimissä päinvastoin ruokkivan antisemitismimiä.

Yksi arvostelijoista on alkuperäisen määritelmän laatija Kenneth Stern, joka on varoittanut presidentti Bideniä IHRA-määritelmän ongelmista. Hänen mukaansa määritelmä esimerkkeineen ei puutu lainkaan antisemitismin nousun varsinaisiin syihin, jollaisia ovat yleinen ihmisten vastakkainasettelu ja demokraattisten instituutioiden kyseenalaistaminen. Hänen mukaansa määritelmää ei ole koskaan tarkoitettu puheen vaimentamiseen, mutta juutalaisryhmät ovat väärinkäyttäneet sitä leimaamaan sionismin vastaiset ilmaukset luontaisesti antisemitistisiksi, jotka pitää tukahduttaa. Oikeampaa politiikkaa olisi rohkaista valtiota käyttämään resurssejaan tuomaan yhteen kansalaisjärjestöjä, tutkijoita, sosiaalisen median yrityksiä ja niin edelleen hakemaan parempia tapoja vihan, antisemitismi mukaan luet­­tu­na, houkuttelevuuden vähentämiseksi.

Määritelmä on hyväksytty useissa maissa joko esimerkkeineen tai ilman, kun hallitukset ymmärrettävästi haluavat edistää antisemitismin leviämistä estäviä toimia, ja näiden lisäksi aluehallinnoissa, oppilaitoksissa ja niin edelleen. Siihen vedoten on estetty Palestiina-aiheisia tilaisuuksia ja muita tapahtumi ja evätty rahoitusta. Tällaisia kieltoja on myös kumottu useissa tuomioistuinten päätöksissä Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kumonnut Ranskassa BDS-aktivisteille annetun tuomion sananvapausoikeuden vastaisena.

Euroopan unionissa komissio nimesi 2015 antisemitismin vastaisen taistelun koordinaattorin. Koordinaattori on edistänyt voimakkaasti IHRA-määritelmän käyttöönottoa esimerkkeineen huolimatta järjestöjen ja asiantuntijoiden vastalauseista. Komissio on käyttänyt määritelmää työnsä perustana vuodesta 2017. Vuonna 2019 aloitti työnsä suurten juutalaisten yhteistyöryhmien ja Israelin hallituksen aloitteeesta perustettu komission antisemitismin vastaisen taistelun työryhmä, johon osallistuu jäsenmaiden ministeriöiden ja juutalaisjärjestöjen edustajia. Myös palestiinalaisten oikeuksien puolesta toimiva kahtatoista juutalaisjärjestöä edustava European Jews for a Just Peace pyysi saada osallistua työryhmään, mutta järjestön anomuksen käsittelyn aikana komissio muutteli työryhmään pääsyyn oikeuttavia kriteerejä, niin että sitä ei hyväksytty. Asiasta on tehty kantelu EU:n oikeusasiamiehelle. Kuluvan vuoden tammikuussa komissio julkaisi käsikirjan IHRA-määritelmän soveltamiseksi käytännössä.

Oman käsikirjansa IHRA-määritelmän soveltamiseen kansalaisjärjestöjen rahoituksessa on julkaissut myös NGO Monitor -säätiö, joka on erikoistunut löytämään Israelin delegitimointia kansalaisjärjestöjen toiminnasta. Sen mukaan “monet instituutiot, jotka väittävät edustavansa ihmisoikeuksia ja humanitaarisia arvoja sen sijaan levittävät antisemitististä puhetta ja kielikuvia”. Tällaisia ovat “Human Rights Watch ja Amnesty International, lukuisat palestiinalaiset kansalaisjärjestöt ja muut ryhmä ympäri maailmaa”. Tällaisen kansalaisjärjestöjen antisemitismin torjumiseksi valtioiden tulisi ottaa IHRA-määritelmä käyttöön järjestöjen rahoituspäätöksiä tehtäessä.

IHRA-määritelmää levitetään myös internetiin. Juutalaisjärjestöt ovat suosittelleet ‘Parlamenttien välinen online-antisemitismin vastainen työryhmä’ -nimistä ryhmää vaatimaan some-jättejä ottamaan se käyttöön. Israel on pyytänyt Facebookia asettamaan sanat ‘sionisti’ ja ‘juutalainen’ toistensa synonyymeiksi vihapuhesanastossaan.

Antisemitismin ja antisionismin suhteellisuus käy hyvin ilmi edellä mainitun Kenneth Sternin kirjoituksessa New York Timesissa: “Olen sionisti. … Epäilen, että jos Kushner [Trumpin neuvonantaja] tai minä olisimme syntyneet 1948 karkotettuun palestiinalaisperheeseen, meillä voisi olla toisenlainen käsitys sionismista, eikä sen tarvitse olla siksi, että panettelemme juutalaisia tai ajattelemme heidän vehkeilevän ihmiskunnan vahingoksi.”

Astetta pitemmälle menee amerikkalais-israelilainen aktivisti ja kolumnisti Gershon Baskin, joka sanoo, että ei voi kutsua itseään enää sionistiksi, ja kysyy: “Onko siirtokuntien rakentaminen Länsirannalle sionismia? … Onko palestiinalaisten evakuoiminen kodeistaan Länsirannan C-vyöhykkeeltä sionismin perimmäinen tarkoitus? Onko palestiinalaisten paimenten vesilähteiden tuhoaminen Jordan-joen laaksossa sitä, mitä sionistit tekevät? Heitelläänkö palestiinalaisten ajoneuvoja kivillä sionismin nimissä? Onko palestiinalaisten oliivipuiden juuriminen ja palestiinalaisten estäminen korjaamasta oliivisatojaan sionistinen missio? … Onko demografiakortin käyttäminen (liian paljon arabeja) modernin sionismin perimmäinen osoitus ja sionististen poliittisten puolueiden ja järjestöjen keino saada kannatusta? … Mikä ero on valkoisen ylivallan, kuten sen on ilmaissut USA:n lähtevä presidentti Trump ja hänen peruskannattajakuntansa, ja Israelin valtion juutalaisen ylivallan välillä?”

Ehkä radikaaleimman protestin on tehnyt entinen Knessetin puheenmies, Israelin virkaatekevä presidentti ja Juutalaisneuvoston puheenjohtaja Avraham Burg, joka on anonut Israelin viranomaisilta, että hänen merkintönsä juutalaisena poistettaisiin väestörekisteristä. Hän ei ajattele voivansa enää kuulua juutalaiseen kansakuntaan uuden kansallislain voimaan tulon jälkeen, koska kuuluminen siihen tarkoittaa “kuulumista herroihin”. “Otaksun, että lain takana olevat ihmiset haluavat pohjimmiltaan Israelin olevan toisenlaisella perustuslaillisella perustalla kuin Itsenäisyysjulistuksen tarkoittamalla – perustuvan paljon enemmän uskonnolliselle sionismille ja yhden ryhmän ylivallalle …”

IHRA-määritelmän vaihtoehdoksi yli 200 holokaustin, juutalaisuuden ja Lähi-idän tutkijaa Israelista ja muista maista on allekirjoittanut “The Jerusalem Declaration on Antisemitism” -nimisen julistuksen. Tavoittteena on ollut IHRAa selkeämpi ja perinpohjaisempi antisemitismin määritelmä ja ohjeistus antisemitismin tunnistamiseksi, joka ottaa huomioon myös antisemitistisiksi tulkittavien ilmaisujen kontekstin. Julistuksen mukaan palestiinalaisten oikeuksien vaatiminen, siionismin arvostelu ja vastustaminen, tosiasioihin perustuva Israelin valtion arvosteleminen ja siihen kohdistuva boikotointi, divestointi ja sanktiointi eivät ole antisemitismiä. Palestiinalaisten ja juutalaisten ihmisoikeusjärjestöjen arvioissa Jerusalemin julistus, vaikka se korjaakin IHRAn pahimpia harhaanjohtavia näkökantoja ja voi olla hyödyllinen IHRA-kampanjaa vastaan, nähdään vielä riittämättömäksi antisemitismin ja yleensäkin rasismin hävittämiseksi ja sen kohdistavan juutalaisvastaisen rasismin ongelmaa kohtuuttomasti palestiinalaisten vapaustaistelun ympärille.

Arabikansojen ystävyysseuran toiminta keskittyy arabimaiden ihmisten ja erityisesti palestiinalaisten oikeuksiin, mutta seura on ottanut kantaa myös antisemitismiin todeten kannanotossaan sen olevan rasismin yhtenä muotona jyrkästi seuran arvojen vastaista. Kuitenkaan “Israelin valtion, sen taustalla olevan sionistisen ideologian ja Israelin armeijan arvostelu ei ole antisemitismiä. … AKYS raportoi Israelin ihmisoikeus- ja sotarikoksista sekä kertoo laittoman miehityksen vaikutuksista palestiinalaisten elämään ja tukee heidän väkivallattomia kampanjoitaan.”

Seppo Rinne

Lisää lukemista? Palaa verkkolehden etusivulle tai lataa PDF-muotoinen näköislehti.